Siirry pääsisältöön

Kova tyyppi

Chuck Norris (68) on kova tyyppi. Ei siksi, että tuo puunaamainen toimintasankari on onnistunut tekemään monta leffaa ja tv-sarjaa, tai siksi, että vielä vanhoilla päivilläänkin hän on pyörähtänyt tunnusomaisen kierrepotkunsa monen tv-ruudun pahiksen kauhuksi. Ei siksi, että hänellä on kaikenvärisiä vöitä kaikenlaisista itsepuolustuslajeista, tai siksi, että hän on yhden itsepuolustuslajin itse kehittänytkin. Eikä edes siksi, että hänen legendaarinen kovan tyypin imagonsa on saanut ihmiset luomaan parodiasivut nettiin.

Syy, miksi Chuck Norris on kova tyyppi, on tämä:

Tarina kertoo, että Chuck oli istumassa baarissa. Paikallinen punaniska tulee lähelle, taputtaa olkapäälle ja sanoo:"Häivy, istut mun paikalla!"

Chuck nousee hitaasti. Katsee kohtaavat. Mies tunnistaa Chuckin. Chuck istuutuu toiseen paikkaan.

"Mitä ihmettä?" mies sanoo. "Miksi vaihdoit paikkaa? Sinähän olet Chuck Norris, budolajien mestari ja toimintasankari. Sinä olisit voinut pyyhkiä tämän paikan lattiat minulla!"

"Mitä se olisi hyödyttänyt?" Chuck kysyi.

Ja tarina kertoo, että mies oppi tuona päivänä jotain suurta ja ystävystyi samalla toimintasankarin kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.