Siirry pääsisältöön

Joulun rauha

Joulu on tila, joka löytyy, kun kiire loppuu ja stressi lakkaa. Kun arki rauhoittuu, työt ja opinnot hetkeksi taukoavat ja siunauksellinen loma antaa luvan ja antaa aikaa olla paikallaan.

Se on jotain ainutlaatuista ja aitoa, aina kerran vuodessa. Jotain joka on samanaikaisesti yhteistä ja omaa, joka kuuluu niin minulle kuin läheisillenikin, naapurille, hyvänpäivän tutulle, ventovieraalle. Se on läsnäoloa juuri tässä.

Se on aitoa läsnäoloa juuri tässä hetkessä ilman menemistä ja tekemistä ja jo seuraavaa askelmaa tavoittavaa ajatusta tai huolta huomisesta - arkihan on usein sitä, että emme ole koskaan läsnä, vaan suunnittelemme ja teemme asioita etukäteen, heräämme aamulla, juoksemme päivän läpi ja ennätämme ehkä vain hetken huomioida rakkaitamme.

Joulu on olemista tässä ja nyt, läheisten kanssa, rauhassa, ilman tarvetta olla mitään muuta tai missään muualla.

Ja sen löytäminen, edes kerran vuodessa, on äärimmäisen arvokasta ja hienoa ja voimia antavaa.

Ja sen löytäminen samanaikaisesti läheisten kanssa on itsessään ilo. Hetki tässä, yhdessä, kiireettä. Suuren juhlan äärellä.

Elämän tärkeillä asioilla ei ole kiire.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.