Mitä kaikkea minun päivässäni ja elämässäni ja ympäristössäni onkaan, sellaista, mitä siinä on päivästä päivään, jotain, jota olen alkanut pitää liiankin itsestään selvänä? Tavallisena? Tylsänä?
Miten löytäisinkin uudestaan sen katseen, joka pysähtyy, ja huomaa, ja iloitsee? Aina uudestaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti