Pääsiäinen

Pari viikkoa sitten viittasin Frank Herbertin Dyyni -kirjaan. Viittaan siihen jo nyt uudestaan. (Kirja on yhä kesken.) Eräs tarinassa esiintynyt ajatus uskonnosta on (muistinvaraisesti lainaten): "Uskonto antaa meille mahdollisuuden olla sellaisia ihmisiä, joita haluaisimme olla sen sijaan, mitä olemme juuri nyt."

Moni kirjan ajatus uskonnosta on kriittinen, mutta tuossa lauseessa minusta kiteytyy paljon siitä, mistä kristinuskossa - ja kristinuskon suurimmassa juhlassa, pääsiäisessä - on kyse.

Pääsiäinen julistaa lupausta anteeksiannosta. Vaikka me niin helposti jäämme vajaaksi siitä mitä haluaisimme olla ihmisinä itsellemme ja toisille, me kelpaamme. Meillä on lupa uuteen alkuun. Ajoittainen kompurointi ei poista ihanteiden arvoa, tai meidän arvoamme. Kun huomaan sen, missä olen mennyt vikaan, minulla on mahdollisuus ja lupa parannukseen, suunnan korjaamiseen.

Pääsiäinen puhuu myös toisesta ihmeestä. Siitä, että vaikka ristin sovittava sijaiskärsimys oli tarinan pointti, se ei ollut tarinan loppu. Ylösnousseen todistajat kertovat, että kuolema on voitettu siinä missä syntikin. Elämä voittaa! Mikä suuri ilo!