Ota ilolla ja kiitoksella vastaan tämä hetki,
sillä voi olla, että joskus vielä
kaipaat suuresti kaikkea tätä
mitä sinulla on ja
missä sinä olet.
keskiviikko, 29. helmikuuta 2012
torstai, 23. helmikuuta 2012
Kello
Winston Churchillin mukaan pysähtynytkin kello on edistävää/jätättävää parempi, sehän on kuitenkin kaksi kertaa päivässä oikeassa. Edistävä/Jätättävä ei sitäkään!
Itse en näkemystä ihan täysin allekirjoita. Edistävästä/Jätättävästä kun näkee edes summittaisen ajan (joka usein riittää), pysähtyneen kohdalla sitä saa arvuutella.
Jos koko päiväni on kiinni niistä minuuteista, olen luultavasti itse tehnyt siitä liian kiireisen.
Paastonaika on perinteisesti kutsu hiljentymiseen. Se kutsu voisi kaikua myös elämän aikataulutuksen rauhoittamiseen, siihen, että itselleen jättäisi välillä aikaa.
Vain olla.
Itse en näkemystä ihan täysin allekirjoita. Edistävästä/Jätättävästä kun näkee edes summittaisen ajan (joka usein riittää), pysähtyneen kohdalla sitä saa arvuutella.
Jos koko päiväni on kiinni niistä minuuteista, olen luultavasti itse tehnyt siitä liian kiireisen.
Paastonaika on perinteisesti kutsu hiljentymiseen. Se kutsu voisi kaikua myös elämän aikataulutuksen rauhoittamiseen, siihen, että itselleen jättäisi välillä aikaa.
Vain olla.
Tunnisteet:
jaksaminen,
päämäärät
keskiviikko, 15. helmikuuta 2012
Näkymätön kaupunki
Olen par'aikaa lukemassa China Miévillen kirjaa The City & the City. Kirja sijoittuu kuvitteelliseen Besźelin kaupunkivaltioon, joka salaperaisesti sijaitsee täsmälleen samassa paikkaa kuvitteellisen Ul Qoman kanssa. Kaupungit ovat täysin toisiinsa kietoutuneina, mutta niiden ihmiset elävät elämäänsä ikäänkuin olisivat vain omassa kaupungissaan. Toisen kaupungin rakennukset ja ihmiset jätetään täysin näkemättä ja huomaamatta.
Vähän niin kuin jos Jumala ottaisi Turun ja Tampereen kaupungit ja sulloisi ne samaan paikkaan. Ja sitten turkulaiset ja tamperelaiset jatkaisivat itsepintaisesti elämäänsä ikäänkuin vain Turku tai vain Tampere olisi olemassa.
Kirja herättää siis lukijansa pohtimaan sitä, mitä kaikkea itsekukin meistä jättää päivittäin näkemättä oman pienen elämänpiirin sisällä. Ketkä ihmiset ovat minulle näkymättömiä ja miksi?
Jeesuksen toiminta aikanaan oli mielenkiintoista siitäkin syystä, että hän meni niiden oman aikansa ja yhteiskuntansa näkymättömien keskelle ja teki kohtaamisellaan heistä näkyviä myös toisille.
Viime sunnuntain saarnateksti puhui sinapinsiemenestä josta kasvaa iso puu. Jokainen arvostava kohtaaminen toisen ihmisen kanssa on siemen, josta kasvaa jotain itseään suurempaa.
Vähän niin kuin jos Jumala ottaisi Turun ja Tampereen kaupungit ja sulloisi ne samaan paikkaan. Ja sitten turkulaiset ja tamperelaiset jatkaisivat itsepintaisesti elämäänsä ikäänkuin vain Turku tai vain Tampere olisi olemassa.
Kirja herättää siis lukijansa pohtimaan sitä, mitä kaikkea itsekukin meistä jättää päivittäin näkemättä oman pienen elämänpiirin sisällä. Ketkä ihmiset ovat minulle näkymättömiä ja miksi?
Jeesuksen toiminta aikanaan oli mielenkiintoista siitäkin syystä, että hän meni niiden oman aikansa ja yhteiskuntansa näkymättömien keskelle ja teki kohtaamisellaan heistä näkyviä myös toisille.
Viime sunnuntain saarnateksti puhui sinapinsiemenestä josta kasvaa iso puu. Jokainen arvostava kohtaaminen toisen ihmisen kanssa on siemen, josta kasvaa jotain itseään suurempaa.
maanantai, 6. helmikuuta 2012
Etsivä löytää ennemmin tai myöhemmin etsimänsä - usein nopeimmin silloin, kun tietää mitä etsii. Siksi ennen etsinnän aloittamista kunnattaa uhrata aikaa etsimisen kohteen ymmärtämiselle. Ymmärtäminen kun on jo osa löytämistä.
Mitä minä etsin kun minulta puuttuu jotain?
Tunnisteet:
piirroksia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
