Elävä Pyhimys?

Joulu kertoo sen, kuinka Jumala saapuu maailmaan. Hän ei valitse mahtia ja loistoa, suurvalta-Roomaa ja keisarin palatsia, vaan syntyy syrjäseudulle, keskelle ei-mitään. Syntyy eläinten karjasuojaan, yön hiljaisena hetkenä kun päivän hulina ja pauhu on hiljennyt ja miltei kaikki ihmiset vetäytyneet jo uneen. Hän ei synny kuninkaan pojaksi vaan tavalliseen perheeseen, nuorelle naiselle ja tämän puuseppämiehelle. Syntyy perheeseen avuttomaksi ihmislapseksi, antautuu täysin Joosefin ja Marian huolenpitoon ja hoivaan ja rakkauteen. Makuualustana on heinät ja syöttökaukalo. Ensimmäisiksi ihmeen todistajiksi kelpaavat ympärillä olevat eläimet, sitten paikalle töiden keskeltä kutsutut paimenet ja vähitellen Jeesuksen aikuistuttua kalastajat, veronkantajat, tavalliset ihmiset, erottelematta. Jumala, ja Jumalan juhlana joulu ovat siten vastavoima kaikelle sille, mikä arkeamme värittää: kiire, stressi, sisällötön ja sieluton kertakäyttöviihde, minäkeskeisyys, eriarvoisuus, tarve olla

Adventtiaika on joulun odotusta, valmistautumista jouluun - niin kai sanotaan. Mutta miksi se valmistautuminen ilmenee juoksemisena ja touhuamisena ja ostamisena? Vai onko se valmistautumista ensinkään? Odottaminen on kummaa inhimillistä toimintaa. Se on sitä, että ajatus suuntaa sinne, missä ei vielä ole. Ehkä siten ne joulukiireet siis ovat odottamista! Mutta valmistautuminen voi olla muutakin. Se voi olla sitä, että ennakoi joulun kiireettömyyden. On läsnä tässä hetkessä eikä hötkyile seuraavaan. Siten osa joulun rauhaa voisi löytyä myös tässä ja nyt. Adventtiaikana.

Yksi lempisitaateistani - se, jonka äärelle palaan aina uudestaan - on William Blakelta :   “There is a Moment in each Day that Satan cannot find Nor can his Watch Fiends find it, but the Industrious find This Moment & it multiply, & when it once is found It Renovates every Moment of the Day if rightly placed" Ja se sanoo kiteytettynä sen, että on hyvä löytää jokaiseen päivään jotakin, mikä lataa akkuja - mitä se sitten itse kullakin tarkoittaa. Sillä kun sen jonkin löytää, se antaa voimaa jaksaa kaikkea arkea ja askaretta. Ilman latausta kun kukaan ei jaksa loputtomiin. (Adventtikiireiden keskelläkin tämä olisi syytä muistaa.)