Siirry pääsisältöön

Muurahaisia

Muistan kun Skyrim oli uusi peli ja istuuduin ensimmäistä kertaa sen ääreen. Seikkailemisen ohessa pysähtelin tämän tästä ihmettelemään niitä yksityiskohtia joita pelintekijät olivat maailmaansa tehneet: lohet hyppivät jokia pitkin, järvet ja meret ovat täynnä kaloja ja simpukoita, metsät kasveja ja eläimiä. Jopa muurahaisia (joita toisin kuin muita otuksia ei sentään voinut poimia mukaansa) oli kirjoitettu ylittämään hiekkatietä.

Maailma tuntui elävältä, koska se oli täynnä kaikkea mitä tapahtui, kaikkea millä oli omat elämänsä elettävänään pelaajasta riipppumatta.

Ympäröivä maailma, oikea maailma, on sekin täynnä paljon viehättäviä yksityiskohtia ja monen sorttista elämää. Luonnon omaa 3D:tä ja HD:tä. Välillä on virkistävää pysähtyä ihailemaan sitäkin, pelkän puuhaamisen ja seikkailun sijaan. Huomata ne muurahaiset.

Varsinkin silloin, kun on olevinaan liian kiire.

Kommentit

Henri Brandt sanoi…
The "truth" in the Bible, as we know it today, was compiled as a majority vote.

The starting point of this process, meaning that leading to to the modern adaptation of the Bible, is the Council of Nicea in 325. Before that the early "church" "authorities" had been having disputes over the canonicity of Hebrews, James, 2 Peter, 2 and 3 John, and Revelation. Another major milestone is Pope Damascus I's Council of Rome 382. The Councils of Carthage in 397 and 419 addressed this very thing as well.

The New Testament canon was established as late as the 5th Century after debates that lasted for centuries in various councils.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.