Siirry pääsisältöön

(riittävän) hyvä / paras (mahdollinen)

Kuulin nuorten ammattitaitokisojen valmennuksessa mukana olevalta yhteistyökumppanilta hyvän viisauden kaikille täydellisyyttä tavoitteleville: Joskus asia voi olla riittävän hyvä. On suurta viisautta tuntea niin itsensä kuin sen mitä tekee ja jossain kohti sanoa:"No niin, tämä on tässä. Tämä on jo riittävän hyvä." Kulloisetkin olosuhteet ja tilanteet määrittävät sen, mitä riittävän hyvä milloinkin on.

Kuulin esimieheltäni toisen tavan sanoittaa asiaa. Hän viittasi jalkapalloon, mistä hän pitää paljon. Hän totesi, että tärkeintä on kussakin tilanteessa pyrkiä löytämään paras mahdollinen lopputulos. Se ei ole sama asia kuin paras mahdollinen lopputulos ideaalitilanteessa. Se, mikä paras mahdollinen lopputulos on, on riippuvainen kulloisistakin olosuhteista. Joskus pelissä häviökin voi olla paras mahdollinen lopputulos kovaa joukkuetta vastaan.

Pidän näistä molemmista tavoista katsoa asioita, oli kyseessä sitten kilpailutoiminta tai oma elämä.

'Riittävän hyvä' auttaa kohti armeliaisuutta itseään kohtaan.

'Paras mahdollinen lopputulos' laittaa pyrkimään kohti parasta kunkin olosuhteen sallimissa rajoissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.