Siirry pääsisältöön

Joulu 16

Jumala syntyi köyhille vanhemmille, eläinten keskelle karjasuojaan kun muuta kattoa ei pään päälle löytynyt. Kulki ihmisten hyljeksimien joukossa: sairaiden ja toista kansallisuutta olevien, rikollisten ja köyhien, omassa elämässään epäonnistuneiden joukossa. Kohtasi jokaisen heistä ainutlaatuisena ja arvokkaana. Ja menemällä heidän keskelleen toi näkyviksi heidät myös niille toisille, jotka siihen asti olivat kääntäneet kasvonsa ja kulkeneet ohi.

Siitä joulu vuosittain meitä muistuttaa. Siitä, että Jeesuksen syntyminen itse kunkin sydämeen voi avata silmämme näkemään toiset, johtaa meidät auttamiseen ja toisen ihmisen arvostavaan kohtaamiseen, oli kyse perheen jäsenestä tai ventovieraasta.

Avata meidät näkemään maailmassa muuta kuin se mitä meille syötetään, oli kyse kauneusihanteista tai kulutustavarasta, tai ihmisten välille rajoja rakentavasta ja itsekkyyden hyveeksi väittämästä populismista, tai julkisuuden ja oman kunnian tavoittelusta. Jumala joka on kaikki, luopui kaikesta ja syntyi karjasuojaan, avuttomaksi lapseksi, ihmisten huolehdittavaksi. Ihmeen ensimmäisinä todistajina eläimet, luomakunta.

Raamatussa karjasuojaan saapuvat pienen viiveen jälkeen aikansa viisaat miehet lahjoineen, tuoden kultaa, mirhamia ja suitsukkeita syntyneelle vapahtajalle. Mutta ensimmäiset tulijat seimen äärelle eivät silti tuo mitään. Jouluevankeliumin paimenet tulevat enkelien kehotuksesta vain ihmettelemään, tyhjin käsin, tuoden paikalle vain itsensä pyhän perheen iloa katsomaan ja sitä jakamaan. Se riittää, se aito läsnäolo.

Sillä vaikka lahjoilla on helppo kertoa välittämisestä toiselle, niin todella arvokkain lahja on se, että annamme läsnäolomme ja aikamme ja apumme toiselle. Se tarkoittaa jokaisen ihmisen arvostavaa kohtaamista. Pysähtymistä juuri hänen kanssaan.

Ja se tarkoittaa rauhoittumista tähän vuosittaiseen juhlaan yhdessä oman elämän tärkeiden ihmisten kanssa. Joulun tekemistä yhdessä heidän kanssaan, joulun juhlimista yhdessä heidän kanssaan. Se jaettu yhteinen hetki on lahja itse kullekin sitä hetkeä jakavalle.

Näissä hiljaisissa yhteisissä hetkissä tämän maailman läpi salattuna kulkeva Jumala on todella läsnä muistuttamassa meitä siitä, että kaikkein tärkein elämässä löytyy kun maltamme pysähtyä.


” Minä ilmoitan teille ilosanoman … Teille on Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eksynyt

Päivitin oppilaitospapin julisteita oppilaitosteni ilmoitustauluille, sillä vanhan julisteen kuva oli vuodelta 2011 peräisin. Piti saada julisteita näkyville joissa partakin olisi mukana.


Kiersin käytäviä ja tapasin siinä samalla ihmisiä. Se oli kierrokseni todellinen anti. Sitten eräässä toimipisteessä eksyin - saman katon alla oli kahden eri oppilaitokseni toimipisteet, ja jostain portaikosta pääsin paikkoihin mihin toisista ei päässyt.


Mitä eksymisestä seurasi? Löysin sopen, jonka olin ilmeisesti löytänyt viimeksi noin kymmenen vuotta sitten - ainakin ilmoitustaululla oli oma julisteeni vuodelta 2008.


Oli aikakin päivittää se. Ja eksyä. Muutoin olisi taas jäänyt jotain löytämättä.

Sankareita

Sarjojen, elokuvien ja sarjakuvien supersankarit ja superrikolliset kamppailevat keskenään. He ovat kuin kolikon kaksi puolta: Molemmilla on voimia ja erikoiskykyjä jotka ylittävät tavallisen ihmisen kyvyt. Sankarit ja rikolliset erottaa toisistaan vain se, miten noita voimia ja kykyjä lähtee käyttämään: omaa etuaan tavoitellen vai toisia auttaen.

Supersankaritarinat kertovat siis pohjimmiltaan meistä tavallisista ihmisistä. Meilläkin on tietoja ja taitoja. Mekin voimme valita, miten osaamisemme valjastamme käyttöön. Kaikkien hyväksi, vai pelkästään omaa itseämme palvelemaan.