Siirry pääsisältöön

Raamattu

Olen kiinnostunut vanhoista teksteistä ja uskontojen pyhistä kirjoista. Olen lukenut niitä paljon. Olen myös lukenut oman uskoni pyhän tekstin, Raamatun, läpi useaan kertaan. Uuden Testamentin jopa alkuperäisellä kirjoituskielellä koinee-kreikaksi. Siksi uskon tuntevani tekstin hyvin, siinä määrin, että voin siteerata kohtia ja kertomuksia ulkomuistista.
Mutta en sanatarkkaan, vaan sellaisena kuin ne muistan. Tulkittuina teksteinä, korostaen sitä, mikä minun omalle tielleni uskossa on merkityksellistä ja tärkeää.
Nyt, erään kirkollisen koulutuksen myötä olen päässyt taas lukemaan uudestaan Raamattua. Lukemaan sitä, ei vain yksittäisinä kontekstistaan irrotettuina jakeina tai kokonaisina lukuina, vaan pitkinä kokonaisuuksina kirja kerrallaan.
Kokemus on avartava. Huomaa sellaista mitä ei muistanutkaan. Huomaa sen, miten tekstit linkittyvät toisiinsa; ennen tapahtumaa y oli tapahtuma x, siksi nyt y:n kohdalla sanotaan tätä ja tätä. Huomaan kirjoittajien äänenpainot. Huomaan sen, miten eri evankelistat käsittelevät suullista perinnettä omin tavoin.
Tutusta voi tulla liian tuttua. Siksi on hienoa aina kun jokin laittaa katsomaan asioita toisesta näkökulmasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eksynyt

Päivitin oppilaitospapin julisteita oppilaitosteni ilmoitustauluille, sillä vanhan julisteen kuva oli vuodelta 2011 peräisin. Piti saada julisteita näkyville joissa partakin olisi mukana.


Kiersin käytäviä ja tapasin siinä samalla ihmisiä. Se oli kierrokseni todellinen anti. Sitten eräässä toimipisteessä eksyin - saman katon alla oli kahden eri oppilaitokseni toimipisteet, ja jostain portaikosta pääsin paikkoihin mihin toisista ei päässyt.


Mitä eksymisestä seurasi? Löysin sopen, jonka olin ilmeisesti löytänyt viimeksi noin kymmenen vuotta sitten - ainakin ilmoitustaululla oli oma julisteeni vuodelta 2008.


Oli aikakin päivittää se. Ja eksyä. Muutoin olisi taas jäänyt jotain löytämättä.

Muistilista

Moni uusi asia jonka olen löytänyt, on tullut mahdolliseksi vasta kun olen rohjennut mennä omalle epämukavuusalueelleni.


Kaikista parhaiten muistaa ne asiat, joiden kohdalla on tehnyt virheen. Virhe paljastaa sen, missä voi parantaa.


Se, mitä osaan tänään rakentuu kaikelle sille, mitä olen oppinut matkan varrella.

Muoto seuraa käyttötarkoitusta.