Siirry pääsisältöön

Ihme, arjessa

Istuin kotipihassa teekupin ja kirjan kanssa aamupalalla kun kuulin sen: Aivan varmasti korpin ääni, sanoin itselleni. Ja tosiaan, hetken päästä korppipariskunta lensi ohi musta sulkapeite auringossa sinertävänä hohtaen - jo vähän vanhempia yksilöitä siis, ei tämän kesän poikasia! Oli ilo nähdä niitä näinkin kaupungissa.

Ja oli ilo nähdä varpushaukka kesämökin pihan yllä, kun vuorostaan sen huuto laittoi katsomaan taivaalle. Oli ilo nähdä kurkipariskunta tien varressa. Ja metsähiiri terassalautojen alla.

Miksi tein nämä havainnot? Kun ei ollut kiire. Kun olin juuri siinä missä olin, ajatukset juuri siinä hetkessä. Hiljaa.

Arki vie usein mennessään ja ajatukset ovat levällään. Jos voisin silloinkin olla, kussakin tilanteessa enkä muualla, voisin huomata paljon maailmasta, itsestäni, toisista. Ja ehkä silloin myös reagoida paremmin, ymmärtää paremmin, ihastella arjen ihmeitä, joita jokaiseen päivään mahtuu.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
3 kommenttia
Lue lisää

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää