- lukukausien aikana blogi päivittyy noin kerran viikossa -



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Unessa

Sanotaan, että aivorakenteensa vuoksi delfiini voi käyttää vain puolta aivoistaan samalla kun toinen puoli nukkuu.

Ihmisillä sama ei onnistu. Mutta arkielämän kokemuksena on kovinkin tavallista suorittaa tuttuja rutiineita automaattisesti, sen enempää ajattelematta.

Huono puoli tuossa automaatiossa on se, ettei silloin koskaan ole paikalla siellä missä milloinkin on. Välillä silloinkaan, kun tärkeää olisi olla paikalla juuri siellä.

Siksi tulee joskus niitä kömmähdyksiä. Ne ovat olemassa sitä varten, että heräämme hetkeen.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Ristin kantamisesta

Elämän vastoinkäymisistä puhutaan usein ristin kantamisena. Kullakin on oma risti kannettavanaan, sanotaan. Taustalla lentävässä lauseessa on Jeesuksen kehotus opetuslapsilleen ottaa ristinsä ja seurata häntä.

Kehotus ei ollut täysin tyhjä. Jeesuksen seuraajille kun ei ollut luvassa pelkkää loistetta ja väkijoukkojen ihailua, vaan risti sekä vertauskuvallisesti että konkreettisesti.

Oman elämän ristejä kantaessa on hyvä kuitenkin muistaa myös se, ettei Vapahtaja itsekään jaksanut koko matkaa Golgatalle yksin, vaan sai toisen avuksi kantamaan ristiään pienen matkaa. Myös meillä on vierellämme toisia jakamassa taakkaa. Viisautta on vain osata pyytää sitä apua ennen kuin lyyhistyy taakan alle. Puhua asioista jonkun kanssa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kolme hämähäkkiä

Olin vuosia sitten viikon luostarissa, kansainvälisessä oppilaitostyöntekijöiden konferenssissa.

Eräänä iltana käytävällä vastaan tuli iäkkäämpi australialainen nunna Sisters of Mercy -sääntökunnasta. (Kyllä, tiedän että sen niminen bändi on olemassa. Niin tiesi hänkin.) "Huoneessani on hämähäkki, mitä teen?" Hän kysyi. Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut hämähäkeistä enkä juuri pelkää niitä. Otin juomalasin ja postikortin, pyydystin hämähäkin ja vein sen ulos.

Miksi kerron tämän?

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut hämähäkeistä enkä juuri pelkää niitä. Ja olen kotoisin maasta jossa (paria poikkeusta lukuunottamatta) hämähäkin purema ei edes pääse ihmisen ihosta läpi. Kipeimmilläänkin kotimaisten lajiemme purema vastaa muutamaa mehiläisen pistoa.

Australiassa tilanne on toisin. Siellä myrkyllisiä - jopa hengenvaarallisia - hämähäkkilajeja on useampia.

Kumpikaan meistä ei tiennyt, mikä tilanne Etelä-Saksassa on. Kumpikin suhtautui tilanteeseen ja hämähäkkiin omista ennakkokäsityksistään käsin.

Se, miten ajattelemme asian olevan vaikuttaa siihen, miten uudetkin tilanteet näemme. On hyvä olla tietoinen omista tarkastelutavoistaan ja tiedostaa se, ettei maailma silti ole aina sellainen kuin oletamme.