- lukukausien aikana blogi päivittyy noin kerran viikossa -



tiistai 17. tammikuuta 2017

Uskon ja rakkauden tiellä

"Oikea, täydellinen oppi
uskosta ja rakkaudesta
on lyhin ja pisin teologia.
Sanoina lyhin,
käytäntöön sovellettuna pisin."
(Martti Luther)

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Oppi

Opettaja on joku, joka siirtää oppia eteenpäin.
Oppinut on joku, joka on oppinut (jotain).
Oppija on joku, joka oppii.
Opiskelija on joku, joka opiskelee, pyrkii oppimaan.

Moni opiskelija on pitkin matkaa oppija, eli oppimispyrkimys tuottaa oppimista. Toivon kuitenkin, ettei kukaan päädy oppineeksi. Oppinut on staattinen tila, siinä oppiminen on saavutettu eikä uutta enää tapahdu.

On paljon hedelmällisempää nähdä itsensä läpi elämän oppijana.
Sillä aina löytyy jotain uutta.

Hyvää alkanutta vuotta!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulu 16

Jumala syntyi köyhille vanhemmille, eläinten keskelle karjasuojaan kun muuta kattoa ei pään päälle löytynyt. Kulki ihmisten hyljeksimien joukossa: sairaiden ja toista kansallisuutta olevien, rikollisten ja köyhien, omassa elämässään epäonnistuneiden joukossa. Kohtasi jokaisen heistä ainutlaatuisena ja arvokkaana. Ja menemällä heidän keskelleen toi näkyviksi heidät myös niille toisille, jotka siihen asti olivat kääntäneet kasvonsa ja kulkeneet ohi.

Siitä joulu vuosittain meitä muistuttaa. Siitä, että Jeesuksen syntyminen itse kunkin sydämeen voi avata silmämme näkemään toiset, johtaa meidät auttamiseen ja toisen ihmisen arvostavaan kohtaamiseen, oli kyse perheen jäsenestä tai ventovieraasta.

Avata meidät näkemään maailmassa muuta kuin se mitä meille syötetään, oli kyse kauneusihanteista tai kulutustavarasta, tai ihmisten välille rajoja rakentavasta ja itsekkyyden hyveeksi väittämästä populismista, tai julkisuuden ja oman kunnian tavoittelusta. Jumala joka on kaikki, luopui kaikesta ja syntyi karjasuojaan, avuttomaksi lapseksi, ihmisten huolehdittavaksi. Ihmeen ensimmäisinä todistajina eläimet, luomakunta.

Raamatussa karjasuojaan saapuvat pienen viiveen jälkeen aikansa viisaat miehet lahjoineen, tuoden kultaa, mirhamia ja suitsukkeita syntyneelle vapahtajalle. Mutta ensimmäiset tulijat seimen äärelle eivät silti tuo mitään. Jouluevankeliumin paimenet tulevat enkelien kehotuksesta vain ihmettelemään, tyhjin käsin, tuoden paikalle vain itsensä pyhän perheen iloa katsomaan ja sitä jakamaan. Se riittää, se aito läsnäolo.

Sillä vaikka lahjoilla on helppo kertoa välittämisestä toiselle, niin todella arvokkain lahja on se, että annamme läsnäolomme ja aikamme ja apumme toiselle. Se tarkoittaa jokaisen ihmisen arvostavaa kohtaamista. Pysähtymistä juuri hänen kanssaan.

Ja se tarkoittaa rauhoittumista tähän vuosittaiseen juhlaan yhdessä oman elämän tärkeiden ihmisten kanssa. Joulun tekemistä yhdessä heidän kanssaan, joulun juhlimista yhdessä heidän kanssaan. Se jaettu yhteinen hetki on lahja itse kullekin sitä hetkeä jakavalle.

Näissä hiljaisissa yhteisissä hetkissä tämän maailman läpi salattuna kulkeva Jumala on todella läsnä muistuttamassa meitä siitä, että kaikkein tärkein elämässä löytyy kun maltamme pysähtyä.


” Minä ilmoitan teille ilosanoman … Teille on Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”