- lukukausien aikana blogi päivittyy noin kerran viikossa -



tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kortti


Työpöytäni edessä on aikanaan Espanjan-vierailultani mukaan lähtenyt katolilaisen Opus Dei-järjestön perustajan pyhän Josemaria Escriván rukouskortti. (Tiedän hänen olevan kiistanalainen hahmo ja tiedän, että Opus Dei -järjestö on joidenkin mielestä hieman epäilyttävä.) Mutta pidän tuosta Madridin tuomiokirkosta mukaani saamasta kortista sen tekstin vuoksi.

Rukouskortissa puhutaan siitä, kuinka tie kristittynä toteutuu itse kunkin päivittäisessä työssä ja askareissa. Kortissa pyydetään Jumalaa auttamaan myös rukoilijaa itseään löytämään kyvyn nähdä kaikki elämässä eteen tuleva mahdollisuuksina palvella Hänen tahtoaan.

Niitä palvelumahdollisuuksia on tämäkin päivä täynnä.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Paasto

Kristinuskoa vähätellään joskus irvikuvan kautta. Irvikuvassa kristitty tekee jatkuvasti väärin, pyytää anteeksi ja saa taas aloittaa väärintekemisen uudestaan - kaikki kun saa anteeksi.

Kyllä, kaiken saa anteeksi. Mutta ei se ihan noin kevyesti mene.

Jokainen, joka omassa elämässään on tehnyt virheitä, tehnyt pahaa - ja väitän, että jokainen löytää elämästään niitä asioita mitä toivoo jättäneensä tekemättä - tietää, miten vaikea on noita asioita pyytää anteeksi. Tietää, miten täydellisen vapauttavaa on, jos saa kuitenkin kuulla se kaikki anteeksiannetuksi.

Anteeksiantaminen antaa luvan aloittaa alusta, yrittää uudestaan.
Se ei tee tehtyä tekemättömäksi tai pyyhi sen muistoa tekijän tai loukatun mielestä.
Hyvä niin, sillä se muisto, se katumus omasta kompastuksesta on juuri se, mikä auttaa pyrkimyksessä parempaan. Auttaa vanhan välttelyssä.

Tänään tuhkakeskiviikkona kirkkovuodessa alkaa pääsiäistä edeltävä paastonaika. Paastonaika ei ole pelkästään jostain ulkokultaisesti luopumista, vaan se on kutsu oman elämän tarkasteluun. Mitä voisi olla paremmin minussa, uskossani, jumalasuhteessani?

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Unessa

Sanotaan, että aivorakenteensa vuoksi delfiini voi käyttää vain puolta aivoistaan samalla kun toinen puoli nukkuu.

Ihmisillä sama ei onnistu. Mutta arkielämän kokemuksena on kovinkin tavallista suorittaa tuttuja rutiineita automaattisesti, sen enempää ajattelematta.

Huono puoli tuossa automaatiossa on se, ettei silloin koskaan ole paikalla siellä missä milloinkin on. Välillä silloinkaan, kun tärkeää olisi olla paikalla juuri siellä.

Siksi tulee joskus niitä kömmähdyksiä. Ne ovat olemassa sitä varten, että heräämme hetkeen.