Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kirjoja

Minä pidän lukemisesta. Kirjat avaavat minulle tien muihin aikoihin ja paikkoihin, niin kuviteltuihin kuin oikeasti olleisiin. Kirjat kertovat minulle sen, millaisena tarinan hahmot nuo paikat ja ajat kokevat, ja sen, millaisena kirjoittaja ne haluaa esittää. Tarinan hahmot prosessoivat elämäänsä, ja heidän prosesseihin voin peilata omaani. Kaikkein sykähdyttävintä on lukea historiallisia tekstejä, siis sellaisia, jotka ovat syntyneet tiettynä aikana kuvaamaan ajan ajattelua ja elämää. Niissäkin kuuluu kirjoittajan ääni.


Kirjat ovat ikkunoita. Ja koska prosessoin tekstiä omassa päässäni, kuvitan tarinat, ne ovat paljon monisyisempiä ikkunoita kuin esim. elokuvat tai tv-sarjat. Voin pysähtyä jonkin asian äärelle. Voin palata muutaman sivun taaksepäin ja tarkistaa, mitä asiasta aiemmin sanottiin. Teksti on toki kirjoittajansa rytmittämää, mutta myös minä määrään tahtia.


Koska kukaan (paitsi Jumala) ei voi elää kaikkina aikoina ja kaikkialla, on kirjat paras tietämäni tapa olla läsnä mon…
Uusimmat tekstit

lohikäärmeitä ja aarteita

Tarinat joita kerromme toisillemme heijastelevat jollain tavalla inhimillistä kokemusmaailmaa. Siksi tarinoissa on aarteita, joita sankarit tavoittelevat. On lohikäärmeitä tai muita hirviöitä aarteita vartioimassa. On apuvälineitä ja taitoja, jotka sankaria auttavat eteenpäin. Ja on toisia hahmoja, jotka neuvoillaan tukevat sankaria matkallaan.

Ja niinhän se on usein ihmisen elämässä - kuten meidän pappien kuuluu sanoa.

Meillä on päämääriä, jotka siintävät jossain. Niitä kohti pyritään.
Ennen niihin pääsemistä matkalla tulee vastaan haasteita. Tuntematon tie pelottaa.

Meillä on tietoa ja taitoa, joka karttuu koko ajan sitä mukaa kuin matka etenee.
Meillä on kanssakulkijoita, joilta saamme tukea.

Sankarin tavoin myös me kukistamme lohikäärmeet ja voitamme vaikeudet. Saamme aarteita, aika ajoin. Ja joka tapauksessa olemme taas aina yhden matkan verran viisaampia.

Paitoja

Ennen papintöitäni tein hetken töitä Alkossa. Myymälätyössä tärkeää oli työasu, sillä se kertoi asiakkaalle heti sen kuka kuului myymälän henkilöstöön. Opin siihen, että kun lähdetään töihin, puetaan työvaatteet päälle. Jatkoin tätä hyvää rutiinia papiksi tultuani. Osittain siksi, ettei aamulla tarvinnut miettiä vaatetusta kun kiskoi virka-asun ylle. Mutta myös siksi, että varsinkin nyt oppilaitoksissa toimiessani vaatetus paljastaa minut heti papiksi. Ei tarvitse naaman perusteella muistella, että kukahan tuo tyyppi nyt olikaan.


Sen lisäksi paita muistuttaa minua itseänikin siitä, että olen nyt liikkeellä tässä roolissa, tässä tehtävässä. Aidosti koko ajan omana itsenäni toki, mutta myös ammatillisessa tehtävässä, pappina. Se luo odotuksia sille, mitä teen ja miten teen. Samalla tavalla kun vapaa-ajan vaatteet kertovat nekin siitä missä asioissa milloinkin menen, lenkillä tai remonttia tehdessäni.

Lutherin mukaan ihmiset (ja kristityt) ovat olemassa toisia ihmisiä varten. Jokaisella …

Peili

Pastoraalikurssia varten sain lukea pitkän tauon jälkeen mm. molemmat Lutherin katekismukset (Iso- ja Vähä-). Aluksi minua kyllästytti. "Joo joo, tämähän on tuttua." Sitten tajusin, että tuttua se ei ole pelkästään siksi, että olen lukenut nuo tekstit joskus aikaisemmin. Luettu oli tuttua siksi, että noissa teksteissä nimenomaan sanoitetaan auki luterilaista uskontulkintaa, sitä, jonka lapsi minäkin olen. Noiden silmien läpi lukiessa - ikään kuin ensimmäistä kertaa tekstin äärelle päässeenä - lukukokemus muuttui.

On hienoa löytää ajoittain peilejä, jotka kertovat sen, miksi ajattelen niin kuin ajattelen.

Kannustus

Juoksulenkilläni pyörällä vastaantullut esiteini huusi ohittaessaan:"jaksaa jaksaa!" En loukkaantunut, vaan otin sen tsemppauksena.

Itse kukin meistä haluaa välillä kuulla jonkun kannustuksen. Se auttaa saamaan vielä sen piirun verran enemmän itsestään irti. Tai sitten se kannustaa sanomalla:"Näen mitä teet, hyvä homma!"

Sen sanominen toiselle ei maksa mitään. Eli kun näen jonkun onnistuvan, toivon osaavani sanoa sen hänelle ääneen.

Hienosti tehty!

Valmis oppimaan

Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän olen sinut itseni kanssa, sitä helpompi minun on kuulla toisen korjauksia johonkin mitä itse teen tai tuotan. Olen tietoisempi siitä, etten itse huomaa kaikkea. Ja nimenomaan silloin on hyvä kun joku pysäyttää ja sanoo: "Hei, tuon voisi tehdä näinkin."

Jos olen valmis kuulemaan sen, olen valmis oppimaan uutta.