Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2016.

Kiitos

Laitoin uuden pelin pelikonsoliin ja odotin kun se asentuu. "Kiitos että valitsit pelimme", konsoli yht'äkkiä toteaa. "Huomaamme, että olet pelannut pelisarjan aiempiakin osia, kiitos siitä. Tässä sinulle vähän ylimääräisiä juttuja tälle pelikerrallesi."

Tuntui hyvälle. Olisin joka tapauksessa pelannut kyseistä peliä, sillä olin pitänyt sarjan aiemmista osista. Mutta nyt pelintekijät kiittivät asiakastaan siitä, että pelin ostamalla tämä tukee heidän työtään.

'Kiitos' ei ole pieni sana vaikka sille näyttääkin. Kiitos kertoo siitä, että huomaan, että sillä mitä teet, mitä annat, mitä sinulta saan on merkitystä minulle. Kiitos kertoo arvostuksesta sitä kohtaan, että saan jotain toiselta ilman omaa ansiotani.

Toivon osaavani kiittää ja olla kiitollinen. Vaikka pidänkin liian montaa asiaa itsestään selvänä, eivät ne sitä ole. 'Kiitos' kertoo minun havahtuneen huomaamaan sen.

Kiitos sinulle, että luit tekstini. Kiitos ajastasi. Kiitos.

Kalenteri

Kun avaa kirkon viikkokalenterin - ja se on yhä ainoa kalenteri jota käytän säännöllisesti menojeni kirjaamiseen - kerrotaan alkusivulla, että kyseessä on kirkon viikkokalenteri. Sen alla on teksti A.D. 2016 muistutukseksi siitä, mitä Herran vuotta eletään. Ja sen alla on raamatunteksti:

Jeesus Kristus on sama
eilen, tänään ja ikuisesti.
(Hepr. 13:8)

Näin on ollut kalenterissa vuodesta toiseen (mitä nyt tietysti vuosiluku päivittyy aina eletylle vuodelle). Pidän sen perinteisestä otteesta.

Pidän siitä, että jokainen vuosi on Herran vuosi. Usko ja Jumala kulkee mukana arkeen ja kaikkeen mitä vuoden aikana puuhastellaankin.

Pidän siitä, että kalenterin selaajaa muistutetaan Sanalla siitä, että kaiken muutoksen ja mullistuksen keskellä on myös pysyvää. Ja se pysyvä, kaikki elämän tärkeät asiat, ne kantavat sen kaiken halki.

Pyhäinpäivä

"Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."(Ilm. 21:4)

Pyhäinpäivään kuuluu muistaminen. Kaikki ne rakkaat jotka ovat jo siirtyneet ikuisuuden puollelle käyvät ajatuksissamme toki muutenkin ja muulloinkin, mutta tänä yhtenä päivänä vuodessa on tapana yhdessä hiljentyä muistamaan heitä kaikkia. Sytyttää kynttilä. Arvostaa sitä, keitä he olivat, mitä kaikkea he meille merkitsivät.

Samalla pyhäinpäivä pyrkii muistuttamaan meitä täällä olevia siitä, etteivät kuolleet elä pelkästään muistoissa. Meillä on usko jälleennäkemisestä. Siellä perillä.