Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2010.

Joulun rauha

Joulu on tila, joka löytyy, kun kiire loppuu ja stressi lakkaa. Kun arki rauhoittuu, työt ja opinnot hetkeksi taukoavat ja siunauksellinen loma antaa luvan ja antaa aikaa olla paikallaan.

Se on jotain ainutlaatuista ja aitoa, aina kerran vuodessa. Jotain joka on samanaikaisesti yhteistä ja omaa, joka kuuluu niin minulle kuin läheisillenikin, naapurille, hyvänpäivän tutulle, ventovieraalle. Se on läsnäoloa juuri tässä.

Se on aitoa läsnäoloa juuri tässä hetkessä ilman menemistä ja tekemistä ja jo seuraavaa askelmaa tavoittavaa ajatusta tai huolta huomisesta - arkihan on usein sitä, että emme ole koskaan läsnä, vaan suunnittelemme ja teemme asioita etukäteen, heräämme aamulla, juoksemme päivän läpi ja ennätämme ehkä vain hetken huomioida rakkaitamme.

Joulu on olemista tässä ja nyt, läheisten kanssa, rauhassa, ilman tarvetta olla mitään muuta tai missään muualla.

Ja sen löytäminen, edes kerran vuodessa, on äärimmäisen arvokasta ja hienoa ja voimia antavaa.

Ja sen löytäminen samanaikaisest…

Lunta

Vastasatanut, puhdas lumi heijastaa valoa ja tekee tästä pimeästä vuodenajasta heti siedettävämpää. Vastasatanut lumi toimii - niin tänään opin - myös ääntä vaimentavana elementtinä, sillä lumikiteiden välissä oleva ilma rikkoo ääniaaltoja. Ääntä eristävä vaikutus heikkenee kun lumi pääsee painumaan, mutta silti jo 2cm paksu lumikerros muuttaa aina maiseman akustisia ominaisuuksia. Turussa lunta on parikymmentä senttiä enemmän.

Lumi siis tekee kaupungista kauniin, ja valoisamman, ja hiljaisemman, mikä taas rauhoittaa ja piristää minua.

Lumi muistuttaa minua lapsuusvuosista Itä-Suomessa, jossa isot lumimäärät kuuluivat talveen. Se muistuttaa kaikesta siitä mitä lumessa ja lumesta pystyi tekemään, kun vain lapsuuden intoa ja mielikuvitusta riitti. (Jos tarpeeksi lunta kaivoi, pystyi löytämään kadonneita kaupunkeja tai suuria arteita, tai tekemään linnoituksia seuraavalla suojasäällä koittavaa lumisotaa varten.)

Pidän siis talvesta. Pidän jopa siinä määrin, etten ymmärrä sitä, miksi C.S. Le…

Joulukaktus

Adventtiaika ja joulun odotus käynnistyi, joulukalenterista sai alkaa availemaan luukkuja. Siinä ohessa meille tilattiin toimistoa somistamaan joulukukkaset. Edellisvuodesta oppineena (joulutähti kuukahti heti tultuaan) tilasin tänä vuonna joulukaktuksen. Mielikuvaa siitä, minkälainen kukka saapuisi työhuonetta somistamaan minulla ei ollut, mutta otaksuin kaktuksen kestävän. Ainakin jouluun.

Tänään tuo kasvi saapui, ja yllätyin iloisesti siitä kuinka vähän se muistutti tonttulakkipäistä anopinjakkaraa (=se mielikuvani kaktuksesta) ja kuinka paljon siinä oli sitä oikeaa joulukukkaa. Piikitkin olivat kovin hienotunteiset.

Pienet asiat ja yllätykset voivat ilahduttaa kovin. Ehkä voisinkin taas muistaa satsata siihen: Toisten ilahduttamiseen niillä pienillä asioilla, varsinkin näin joulunalusajan stressien keskellä!