Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2010.

Turhuuksien turhuus

On asioita, joita voi muuttaa ja asioita, joita ei voi muuttaa.

On turha antaa itsensä ärsyyntyä siitä, mitä voi muuttaa. Parempi on keskittyä muuttamaan asiat parempaan suuntaan.

On turha antaa itsensä ärsyyntyä siitä, mitä ei voi muuttaa. Parempi on vain hyväksyä asiat sellaisina kuin on, ja jatkaa eteenpäin.

Syömäpuikkojen taikaa

Eilen kävin (taas kerran) syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Vaikka tiedänkin, että oikeaoppisesti thai-ruoka syödään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta haarukalla ja lusikalla, olen tottunut käyttämään syömäpuikkoja ruokani nauttimiseen - osittain siksi, että samaisessa ravintolassa tarjolla on myös kiinalainen menu.

Tällä kertaa kuitenkin henkilökuntaa oli vähän paikalla, ja tarjoilija ennätti poistumaan ennen kuin hoksasin puikkoja pyytää. En rohjennut itse mennä paikkoja penkomaan, vaan kiltisti otin pöydän päässä olleesta korista haarukan ja veitsen ja aloin ruokailemaan.

Muutaman suullisen jälkeen huomioni kiinnittyi siihen, miten erilaista ruokaileminen oli. Vaivalloisempaa, ja samalla myös tylsempää: Puikoilla syödessä keskittyy kuhunkin ruoka-ainekseen tuodessaan makupaloja yksi kerrallaan suuhun. Haarukkaan päätyi kerralla iso kasa eri aineksia yhtä suupalaa varten, ja ruokaileminen oli tehokkaan arkista.

Miten moni arkinen asia olisikin paljon vivahteellisempaa jos osaisi…

Esimerkillistä toimintaa

1700-luvulla Japanissa elänyt zen-munkki Ryokan oli paitsi tunnettu runoilija ja kalligrafi niin - jos kertomuksiin on uskomista - myös ilmeisen lämminhenkinen ihminen joka tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa. Ainakin hänestä kiertää yhä tarinoita ja anekdootteja, joissa tämä "suuri hupsu" osoittaa teräväsilmäistä ihmisluonnon tuntemista.

Eräässä tällaisessa tarinassa kerrotaan, että kerran Ryokan sai kuulla veljenpoikansa sortuneen huonoille teille. Tämä käytti rahojaan uhkapeleihin ja huonomaineisiin naisiin eikä piitannut muiden neuvoista ja varoituksista.

Ryokan taittoi pitkän taipaleen veljenpoikansa luokse, jota ei ollut nähnyt vuosiin. Veljenpoika otti hänet ilolla vastaan ja pyysi jäämään yöksi.

Ryokan mietiskeli koko yön ajan. Kun hän aamulla teki lähtöä, hän pyysi veljenpoikaa auttamaan sandaaliensa sitomisessa. Tämä teki työtä käskettyä. Ryokan kiitti ja sanoi:"Ihminen vanhenee päivä päivältä, pidä huolta itsestäsi." Sitten hän lähti paluumatkalle ilman main…