Siirry pääsisältöön

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Kommentit

lumppumaakari sanoi…
Kas, tuttu peli. Tosin olen aina ollut siinä todella huono :(
Anonyymi sanoi…
Hei, hieno lautapelipohja!
saisiko tätä kopioida, muokata ja käyttää tunnilla oppilaiden kanssa?
En lue hirveen aktiivisesti vanhojen tekstien kommentteja, joten vastaus viipyi: joo, saa käyttää ihan vapaasti.
Sr. Walter Oscar sanoi…


Lue!!!! Lue!!!! Lue!!!! Lue!!!!

Hei!!! Am niin onnellinen Sain kaivoksen Mike Fisher. Minun tyhjä automaatti kortti voi nostaa €2 000 päivittäin. Sain sen häneltä viime viikolla ja nyt minulla on €14 000 ilmaiseksi. Tyhjä ATM vetää rahaa tahansa ATM koneita ja ei ole nimeä sitä, se ei ole jäljitettävissä ja nyt minulla on rahaa liike toimintaa ja tarpeeksi rahaa minulle ja perheeni elää. Olen todella onnellinen, että tapasin Mike Fisherin, koska Tapasin kaksi ihmistä ennen häntä ja he ottivat rahani tietämättä, että he olivat huijauksia. Mutta olen onnellinen nyt. Mike Fisher lähetti kortin kautta DHL ja sain sen kahdessa päivässä. Hanki oma kortti häneltä nyt hän ei ole kuin muut huijari teeskennellä on automaatti kortti, hän antaa sen ilmaiseksi auttaa ihmisiä, vaikka se on laitonta, mutta se auttaa paljon ja kukaan koskaan jää kiinni. Olen kiitollinen Mike Fisherin, koska hän muutti tarinani yhtäkkiä. Kortti toimii kaikissa maissa, paitsi Mali ja Nigeria. Mike Fisher Sähkö posti osoite on: blankatm002@gmail.com

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viho viimeinen"

Uusimmassa UrsanTähdet ja Avaruus -lehdessä on mielenkiintoisten tiedeartikkeleiden ohessa tieteenhistoroitsija Osmo Pelkosen artikkeli mustista aukoista fiktiossa ennen mustia aukkoja, toisin sanoen artikkeli tieteiskirjallisuudesta nykytieteen löydöksiä edeltävältä ajalta.

Itsekin yllätyin siitä, kuinka varhan avaruuden muukalaisia onkaan fiktiossa esiintynyt. Pelkonen mainitsee mm. Voltairen vuonna 1752 ilmestyneen teoksen Micromegas, jossa kaksi avaruusmatkustajaa saapuu Perämerelle vuoden 1737 tietämillä ja tapaa Lappia tutkineen Maupertuis'n.

Tutkimusretkeilijät maasta ja maan ulkopuolelta käyvät filosofisen keskustelun, jonka lopuksi avaruuden muukalaiset antavat Maupertuis'lle maailmankaikkeuden arvoituksen selittävän kirjan.

Kirjan sivut osoittautuvat tyhjiksi.

Ehkäpä tehtävämämme on itse täyttää kirjan sivut tekstillä, pohtia isoja kysymyksiä ja antaa merkityksiä asioille? Ja myöntää, ettemme koskaan voi tietää kaikkea.

Keitä ne on ne (super)sankarit?

Lapsuuteni supersankarit ovat nyt olleet jo hetken muodissa, elokuvia ilmestyy toisensa jälkeen. Supersankareissa ja pyhimyksissä on jotain samaa: Ne molemmat ovat ihmisyyden ideaaleja, molemmat edustavat jotain puolta meissä ihmisissä äärimmilleen vietynä. Ja koska kyse on ideaalista, ihannetasosta, jokainen tietää, ettei moiseen oikeasti pääse - varsinkaan kun sen enempää supersankarit kuin pyhimyksetkään eivät itse ole vastuussa voimistaan. Ne tulevat muualta. Mutta ihanne kannustaa pyrkimään kohti, kehittämään itseään kohti sitä mitä ideaali edustaa.


Renessanssi-ihmisen malli oli toisenlainen. Siinä ihminen loi itsensä, kehitti osaamista huippuunsa. Osoitti oman erinomaisuutensa. Ihmesankareiden sijaan yhteiskuntamme tuntuu kasvattavan tähän jälkimmäiseen. Ja se on surullista. Se luo vääriä paineita ihmisille, oli kyse sitten ulkonäöstä tai taloudellisesta menestyksestä. Tai mistä vain. Se luo kuvan siitä, että jos ei jollain elämän osa-alueella saavuta ihannetta, on epäonnistuja.…