Siirry pääsisältöön

prosessiteologiaa

Vastaani tuli kuin tilauksesta rukous Pierre Teilhard de Chardinilta. Rukoustekstissä hän muistuttaa omaan runolliseen tyyliinsä siitä, miten kaikki on koko ajan muutoksessa.

Ja siitä, miten vaikeaa meille ihmisille on olla muutoksen keskellä. Me haluaisimme jo olla jossain muualla. Joko tilanteessa ennen muutosta, jolloin kaikki oli tuttua ja turvallista tai sitten tilanteessa muutoksen jälkeen, kun tiedämme jo mitä uutta on tullut tilalle.

Ja kuitenkin, juuri nyt on aina oltava siinä, missä on, juuri nyt. Se on vaikeaa.

Vaikean lisäksi se voi kuitenkin olla muutakin.

Se voi olla mahdollisuus löytää jotain uutta jos vain sille antaa tilaa. Jos vain luottaa siihen, että se mitä tulee, voi tullessaan tuoda sellaista, mitä nyt ei näe.

Sillä sekin, missä olen tällä hetkellä oli joskus vain olemassa mahdollisena tulevaisuuteena. Kesti aikansa, että siitä tuli mitä tuli.

Vastaani tuli kuin tilauksesta. Koska sen piti tulla todeksi. Koska tässä tilanteessa se sai minut resonoimaan, toisin kuin sadat muut tekstit jotka ohitan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesä

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Syksy

 Kun palasin töihin elokuussa, aloin toivottaa ihmisille hyvää syksyä. Siksi, koska minulla syyskausi alkanut ja kesä loppunut sitä mukaa kun loma oli takana. Ja siksi, että syksy ei ole minulle negatiivinen asia. Syksy on minulle pimeneviä iltoja, jolloin tähdet palaavat taas kunnolla näkyviin. Syksy on minulle suurikokoisten hämähäkkien parasta bongailuaikaa. Varsinkin ristekkejä on paljon liikkeellä. Syksy on puiden väriloistoa. Syksyn värit puiden lehdissä on syksyä. Tyhjät oksat kuuluvat talveen. Syksy on viljapuimurit pelloilla. Kurkiauran lähtö. Herkulliset ruokasienet. Syksy on uusia ihmisiä, sillä henkilössä on tapahtunut vaihtuvuutta ja uudet opiskelijat ovat oppilaitoksissa. Syksy on paluuta tuttuun arkeen. Hyvään arkeen, joka kannattelee muutostenkin keskellä.

Eteenpäin

Katselin Walking Dead: Dary Dixon -sarjaa. Eihän se alkuperäisen sarjan veroinen ole, jännitys hahmon tulevaisuudesta on poissa koska sarja kantaa päähenkilön nimeä. Mutta jotain siinä kuitenkin minusta oli hienoa. Ja se oli se, miten tämäkin sarja puhui samasta mistä alkuperäinenkin. Siitä, miten kauhean katastrofin keskellä ihmiset kuitenkin tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä tulevaisuutta. Ja noiden ajatusten siivittämänä aion lähteä itsekin taas tähän päivään. Haluan uskoa parempaan tulevaisuuteen j a rakentaa sitä omilla valinnoillani. Tänäänkin.  Ja huomenna. Kunnes askele askeleelta olemme perillä