Siirry pääsisältöön

Valmis

Sain taas jotain valmiiksi.

Ja pysähdyin pohtimaan sitä, mitä 'valmis' tarkoittaa. Milloin jokin asia on valmis, mistä sen tietää?

Olipa kyse kirjoittamisesta tai sarjakuvasta, remontista ja ruuan laittamisesta, se vaihe missä keskeneräinen muuttuu valmiiksi on hyvin kiintoisaa. Siihen asti sitä on pitänyt työstää, mutta nyt se on saavuttanut sen pisteen ettei tarvitse. Ja sen pisteen sijainti on kai hyvin tilannesidonnaista.

Se missä valmis sijaitsee, riippuu persoonasta, riippuu tavoitteista ja riippuu taidoista. Mitä enemmän taitoa kehittyy, kehittyy myös silmää ja kättä huomaamaan sitä, missä kohti työstettävä on vielä matkalla kohti valmista.

Mutta aina jossain kohti siitä on myös laskettava irti ja lopetettava työstäminen. Jos ei sitä osaa tehdä - jos juuttuu keskeneräisen ansaan - ei valmista tule koskaan. Valmis on valmis silloin, kun se on riittävän hyvä.

Ihminen ei eläessään kai ole koskaan vielä valmis, vaan sitä mukaa kun matka jatkuu, jatkuu myös ihmisenä kasvaminen. Ja hyvä niin.

Mutta matkalla ollessaankin voi olla riittävän valmis, tyytyväinen siihen missä on nyt. Luottaen siihen, että vielä on kasvettavaa, että vielä pystyn kasvuun.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eksynyt

Päivitin oppilaitospapin julisteita oppilaitosteni ilmoitustauluille, sillä vanhan julisteen kuva oli vuodelta 2011 peräisin. Piti saada julisteita näkyville joissa partakin olisi mukana.


Kiersin käytäviä ja tapasin siinä samalla ihmisiä. Se oli kierrokseni todellinen anti. Sitten eräässä toimipisteessä eksyin - saman katon alla oli kahden eri oppilaitokseni toimipisteet, ja jostain portaikosta pääsin paikkoihin mihin toisista ei päässyt.


Mitä eksymisestä seurasi? Löysin sopen, jonka olin ilmeisesti löytänyt viimeksi noin kymmenen vuotta sitten - ainakin ilmoitustaululla oli oma julisteeni vuodelta 2008.


Oli aikakin päivittää se. Ja eksyä. Muutoin olisi taas jäänyt jotain löytämättä.

Muistilista

Moni uusi asia jonka olen löytänyt, on tullut mahdolliseksi vasta kun olen rohjennut mennä omalle epämukavuusalueelleni.


Kaikista parhaiten muistaa ne asiat, joiden kohdalla on tehnyt virheen. Virhe paljastaa sen, missä voi parantaa.


Se, mitä osaan tänään rakentuu kaikelle sille, mitä olen oppinut matkan varrella.

Muoto seuraa käyttötarkoitusta.