Siirry pääsisältöön

Tekstit

Start/Stop

Talvisin autossa päällä on lämmityksiä ynnä muita, joten harvemmin silloin tulee käytettyä auton Start/Stop-järjestelmää (joka siis sammuttaa auton moottorin aina pysähtymisen yhteydessä). Koetan säästää akkua ja moottoriakin. Eikä auton tietokone muutenkaan antaisi automatiikan sammuttaa autoa, onhan se itsekin sitä mieltä, ettei sammuttaminen ole talviolosuhteissa järkevää. Selkeä kevään merkki onkin se, että liikennevaloissa alkaa autot hiljenemään hetkeksi. Tarpeen mukaan - liikennevalojen vaihtuessa - startataan uudestaan. Se toimii myös metaforana kohti kesää kulkemiselle. Tarve olla koko ajan moottori käynnissä vähenee. Riittää, kun startataan aina sitten kun tarvetta liikahtaa. Välillä voi olla hetken hiljaa. Välillä voi jopa parkkeerata paikalleen. Hyvää alkavaa kesää oppilaitosväelle!

Ruokarukous

Minulla on tapana lausua ruokarukous. Se oli tapana jo lapsuuden kodissa, mutta aikuisiällä olen ottanut tavan uudestaan käyttöön. Ja se johtui siitä, että kun selvittelin erilaisten uskontokuntien ruokailutapoja ravintola-alan opiskelijoille pitämääni luentoa varten, törmäsin jokseenkin joka perinteessä johonkin tapaan aloittaa ruokailu. Ruokarukous ei muuta ruokaa pyhäksi tai taio sitä paremmaksi. Mutta se pysäyttää aina arvostamaan sitä mitä on lautasella. Ruokaa ei vain aleta mättää suuhun, vaan ruokailu alkaa ruokaa arvostamalla. Se on kasvanut, sen on joku kerännyt, kuljettanut, valmistanut ruuaksi. Ruoka ei ole itsestäänselvyys. Siksi haluan pysähtyä sen äärelle. Syödä arvostaen. Kiittää siitä.

Luopuminen

Päivässä on vain tietty määrä tunteja ja viikossa päiviä. Niihin ei mahdu loputtomasti. Siksi uusia asioita löytäessä on tärkeää myös muistaa siivota kalenteristaan jotain poiskin, muutoin vaarana on väsähtäminen kaikkeen. Ja joskus se siivoaminen on tärkeää siksikin, että jokin työtapa tai idea, joka joskus vastasi tarpeeseen on jäänyt ajan jalkoihin, eikä sen jatkaminen enää ole mielekästä. Pitää pystyä uudistumaan. Kalenterin siivoaminen uuden tieltä on yksi tulokulma. Toinen, paljon mielenkiintoisempi lähestyminen voi olla päinvastainen järjestys: Siivotaan kalenterista tilaa ja katsotaan mitä tulee tilalle; "Luonto inhoaa tyhjiötä", kuuluu vanha viisaus. Jos järjestää itselleen aikaa, löytää taatusti jotain uutta.

Harakka

Harakka-parka teki pesää pihaamme harakka-parka On kaikenlaisia vertauksia siitä, minkälainen hätäisesti kyhätty risukasa harakan pesä on. Asiaa liiankin läheltä nyt pari päivää seuranneena olen muuttanut näkemystäni. Se mikä valmista tuotosta pikaisesti tarkkaillessa näyttää vain risukasalle on itse asiassa nokkelasti ja tarkkaan sijoiteltuja keppejä. Totta, niiden hännät törröttävät minne sattuvat, mutta niiden funktio, pesän muodostaminen ja kasassa pitäminen on vähemmän satunnaista. Pesän ulkoasu myös on kansanperinteessä johtanut harakan pitämiseen laiskana - "sai aikaiseksi vain harakan pesän." Sekin on totuuden vääristelyä. Harakka tekee pesää ahkerasti ja määrätietoisesti. Jopa silloin, kun pastori - joka on sitä mieltä, että 2m korkeudelle tuijaan, keskelle pihaa rakennettu piha ei ainakaan pastorin kannalta ole parhaalla paikalla - purkaa pesää sitä mukaan kun uusia risuja siihen kannetaan. Aika näyttää kumman sitkeys ja huolellisuus puuhassa kestää, minun vai...

Pääsiäinen 2017

kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista

Elämän tarkoitus

Olen kuullut sanottavan, että elämällä ei ole tarkoitusta. Meidät on vain heitetty kylmään kosmokseen. Kristittynä en näe asiaa niin. Ajattelen, että jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä. Ajattelen (luterilaisen kutsumusajattelun mukaisesti), että jokaisella on paikkansa jossa palvelee Jumalaa ja ihmistä, kuka missäkin ammatissa ja asuinpaikassa ja yhteisössä. Sen, mitä tuolla ajatuksella halutaan sanoa voi kääntää näinkin: Ihminen ei ole yksin, vaan yhdessä toisten, omaa elämää koskettavien ihmisten kanssa. Se, miten minä jokainen päivä kohtaan toisia ihmisiä merkitsee siis jotain. Voin olla toiselle tukena. Voin auttaa arkisten asioiden kanssa. Voin tuoda iloa. Voin elää yhdessä toisten kanssa. Se jo yksin on elämän tarkoitusta. Se, että kaikista pienistä kohtaamisista muodostuu jotain suurta, jotain yhteistä ja jaettua. Yhdessä.

Huollossa

Vein kuukausi sitten autoni rutiininomaiseen jarrunesteen vaihtoon. Huollossa huomattiin, että aiemmin jo tarkkailtavaksi nimetty vaihteistoöljyn vuoto oli pahentunut ja painava suositus oli, ettei autolla ajeta ennen asian korjaamista. Harmitti. Oli mälsää, että auto joutui viikoksi odottamaan huoltoa ja lomareissu peruuntui. Oli hyvä, että silloin sattui olemaan juuri hiihtoloman alku ja auto ennätti olemaan paikallaan - keskellä töitä oppilaitospapin arki olisi mennyt mahdottomaksi ilman autoa. Oli mälsää, että vaihteistossa oli vika. Oli hyvä, että vika havaittiin ennen kuin se ennätti pahenemaan. Tie päällä vaihteiston leviäminen olisi kiukuttanut vieläkin enemmän. Ja tullut kalliimmaksi. Oli mälsää, että korjaaminen maksoi. Oli hyvä, että auton maahantuoja tuli mukaan korjauskulujen maksamiseen. Oli vaihteisto, joka havaittiin rikkoutuneeksi ja korjattiin. Oli minä, joka reagoi tilanteeseen. On asia ja on se, miten minä reagoin ja tunnen. Mutta jos huomaan, ett...