Siirry pääsisältöön

Pieni pamfletti kulutusmentaliteettia vastaan

Sain tuliaisiksi kahvimukin. Cambridgelaisen museon myymälästä löytyneessä mukissa on teksti jota usein olen lainannut, katkelma Rudyard Kiplingin the Conumdrum of the Workshops -runosta:

- the Devil whispered behind the leaves, "It's pretty, but is it Art?"

eli

- Paholainen kuiskasi lehtien takaa," Nättihän se on, mutta onko se taidetta?"

Tuo runo kertoo, kuinka Aadam piirusteli maailman ensimmäisen kuvan ja sai heti kuulla paholaisen pirullisen kuiskauksen. Siitä lähtien ihmiskunta on askarrellut saman asian parissa sukupolvesta toiseen. "Nättihän se on, mutta onko se taidetta?"

Moni asia saa meiltä tuekseen mielikuvaleiman. Jokin asia on taidetta, ja siksi sillä on jotain lisäarvoa muihin nähden. Jokin tuotemerkki edustaa (mainonnan ja tehokkaan brändäyksen ansiosta) menestystä, glamouria, maskuliinisuutta, urheilullisuutta, terveyttä, laatua...

Mutta entä tuote itse, ilman leimaa? Tuote on kännykkä, auto, deodorantti, jogurtti. Se palvelee käyttötarkoitustaan hyvin tai vähemmän hyvin. Ja lopulta vain sillä on merkitystä, ei mielikuvilla.

Ostanko sitä, mitä tarvitsen vai sitä, mitä luulen tarvitsevani?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.