Siirry pääsisältöön

Isot asiat

Olen nyt kirjoitushetkellä Turussa, Suomessa, Euroopassa, Maapallolla. Planeetalla, joka sijaitsee aurinkokunnassa. Jossa on planeettoja ja niiden välillä paljon tyhjää. Ja aurinkokunnan ulkopuolella on hyvin paljon tyhjää ennen kuin seuraava tähtijärjestelmä tulee vastaan.

Yhdessä muiden 100-400 miljardin tähtijärjestelmän kanssa aurinkokunta kuuluu Linnunrata-galaksiin (jonka läpi kestää valoltakin matkustaa jo 100 000 - 170 000 vuotta).

Galaksimme ympärillä on taas paljon tyhjää. Sitten tulee seuraava galaksi vastaan. Yhdessä yli 54 galaksin kanssa Linnunrata kuuluu paikalliseen galaksijoukkoon. Tämä galaksijoukko taas kuuluu monen muun kanssa Neitsyen superjoukkoon.

Neitsyen superjoukko on yksi havaittavan maailmankaikkeuden miljoonista superjoukoista.

Aina kun stressaa, kiukuttaa, tulee vääntöä jostain tai tulevaisuus huolettaa, yritän muistaa tämän. Moni meitä painava asia ei ole siten kovinkaan iso tässä mittakaavassa.

Eikä tässä mittakaavassa ole myöskään kovin paljon väliä sillä, minkä merkkiset tennarit minulla on tai saanko uusimman tekniikan viimeisintä härpäkettä itselleni.

Millä sitten minusta on väliä suuressa maailmankaikkeudessa?

Jokaisella meillä. Jokainen meistä olen ainutlaatuinen koko tässä suuressa maailmankaikkeudessa ja siksi hyvin arvokas.

Merkitystä on on uskolla ja toivolla.

Rakkaudella ja välittämisellä.

Toisen ihmisen arvostavalla kohtelemisella.

Anteeksi antamisella ja anteeksi saamisella.

Ne ovat todella isoja asioita jotka muuttavat elämää.

Sitä elämää, jota me kaikki tällä pienellä pallolla elämme. Yhdessä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eksynyt

Päivitin oppilaitospapin julisteita oppilaitosteni ilmoitustauluille, sillä vanhan julisteen kuva oli vuodelta 2011 peräisin. Piti saada julisteita näkyville joissa partakin olisi mukana.


Kiersin käytäviä ja tapasin siinä samalla ihmisiä. Se oli kierrokseni todellinen anti. Sitten eräässä toimipisteessä eksyin - saman katon alla oli kahden eri oppilaitokseni toimipisteet, ja jostain portaikosta pääsin paikkoihin mihin toisista ei päässyt.


Mitä eksymisestä seurasi? Löysin sopen, jonka olin ilmeisesti löytänyt viimeksi noin kymmenen vuotta sitten - ainakin ilmoitustaululla oli oma julisteeni vuodelta 2008.


Oli aikakin päivittää se. Ja eksyä. Muutoin olisi taas jäänyt jotain löytämättä.

Sankareita

Sarjojen, elokuvien ja sarjakuvien supersankarit ja superrikolliset kamppailevat keskenään. He ovat kuin kolikon kaksi puolta: Molemmilla on voimia ja erikoiskykyjä jotka ylittävät tavallisen ihmisen kyvyt. Sankarit ja rikolliset erottaa toisistaan vain se, miten noita voimia ja kykyjä lähtee käyttämään: omaa etuaan tavoitellen vai toisia auttaen.

Supersankaritarinat kertovat siis pohjimmiltaan meistä tavallisista ihmisistä. Meilläkin on tietoja ja taitoja. Mekin voimme valita, miten osaamisemme valjastamme käyttöön. Kaikkien hyväksi, vai pelkästään omaa itseämme palvelemaan.