Siirry pääsisältöön

Toistoa

"Muutokset tapahtuvat kun on riittävästi toistoa", totesi psykiatri C. G. Jung aikanaan.

Sitähän arjessa riittää, toistoa. Päivät menevät tuttua kaavaansa ja tahtiansa, välillä puuduttavuuteen asti. Kuitenkin sitä toistoa tarvitaan, sillä arkirutiinit kuuluu hoitaa ja toisto on tehnyt monista niistä sellaisia, että asioiden hoitaminen sujuu suht' vaivattomasti. Voin ajatella samalla muuta.

Ja toistoa tarvitaan kaikkeen oppimiseen. Toiston kautta sormet löytävät paikkansa soittimen kaulalla. Toiston kautta viivoista tulee vakaampia ja ne alkavat muodostaa kuvia paperille. Toiston kautta tulee ensimmäiset askeleet, ja kävely, ja juoksu. Toiston kautta saa fyysistä kuntoaan parannettua, tai lukemista, tai ammatillista osaamista. Toiston kautta oppii kieliä. Toisto on siis - mahdollisesta hetkellisestä tympäisystä huolimatta - ystävä ja apu. Se vaatii vain kärsivällisyyttä.

Entäs se Jungin esille nostama muutos? Toisto mahdollistaa sen, sillä toistaminen auttaa myös vähitellen havaitsemaan sen, mikä toistetussa toimii ja mikä ei toimi. Yksittäinen suorite ei koskaan pysty siihen yhtä hyvin, sillä sillä ei ole vertailukohtaa.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.
3 kommenttia
Lue lisää

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää