Siirry pääsisältöön

Ristihämähäkki nimeltä Santeri ja muita tarinoita

Juoksulenkille lähtiessäni katse osui porraskäytävässä kuudennen kerroksen ikkunan ulkopuolella verkkoaan kutovaan ristihämähäkkiin (Araneus diadematus). Koska olen ollut hämähäkeistä kiinnostunut lapsesta asti, jäin hetkeksi katsomaan tätä luonnon ihmettä ja sen selän upeaa koristelua - edellisen ristihämähäkin kohtaamisesta oli kuitenkin kulunut jo 15 vuotta.

Hämähäkki on nyt viihtynyt samalla paikalla jo useamman viikkoa. Ja se on jostain syystä saanut nimen Santeri, vaikka juhlavan kokonsa puolesta se kyllä luultavammin on naaras.

Jos jotain voi hämähäkilta oppia, se on ahkeruus: Se purkaa vaivalloisesti kutomansa pyyntiverkon päivittäin ja kutoo uuden tilalle.

Ja kärsivällisyys, sillä välillä joutuu pitkäänkin odottamaan syksyn viimeisiä lentäviä hyönteisiä verkkoon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eksynyt

Päivitin oppilaitospapin julisteita oppilaitosteni ilmoitustauluille, sillä vanhan julisteen kuva oli vuodelta 2011 peräisin. Piti saada julisteita näkyville joissa partakin olisi mukana.


Kiersin käytäviä ja tapasin siinä samalla ihmisiä. Se oli kierrokseni todellinen anti. Sitten eräässä toimipisteessä eksyin - saman katon alla oli kahden eri oppilaitokseni toimipisteet, ja jostain portaikosta pääsin paikkoihin mihin toisista ei päässyt.


Mitä eksymisestä seurasi? Löysin sopen, jonka olin ilmeisesti löytänyt viimeksi noin kymmenen vuotta sitten - ainakin ilmoitustaululla oli oma julisteeni vuodelta 2008.


Oli aikakin päivittää se. Ja eksyä. Muutoin olisi taas jäänyt jotain löytämättä.

Muistilista

Moni uusi asia jonka olen löytänyt, on tullut mahdolliseksi vasta kun olen rohjennut mennä omalle epämukavuusalueelleni.


Kaikista parhaiten muistaa ne asiat, joiden kohdalla on tehnyt virheen. Virhe paljastaa sen, missä voi parantaa.


Se, mitä osaan tänään rakentuu kaikelle sille, mitä olen oppinut matkan varrella.

Muoto seuraa käyttötarkoitusta.