Siirry pääsisältöön

Kolme hämähäkkiä

Olin vuosia sitten viikon luostarissa, kansainvälisessä oppilaitostyöntekijöiden konferenssissa.

Eräänä iltana käytävällä vastaan tuli iäkkäämpi australialainen nunna Sisters of Mercy -sääntökunnasta. (Kyllä, tiedän että sen niminen bändi on olemassa. Niin tiesi hänkin.) "Huoneessani on hämähäkki, mitä teen?" Hän kysyi. Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut hämähäkeistä enkä juuri pelkää niitä. Otin juomalasin ja postikortin, pyydystin hämähäkin ja vein sen ulos.

Miksi kerron tämän?

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut hämähäkeistä enkä juuri pelkää niitä. Ja olen kotoisin maasta jossa (paria poikkeusta lukuunottamatta) hämähäkin purema ei edes pääse ihmisen ihosta läpi. Kipeimmilläänkin kotimaisten lajiemme purema vastaa muutamaa mehiläisen pistoa.

Australiassa tilanne on toisin. Siellä myrkyllisiä - jopa hengenvaarallisia - hämähäkkilajeja on useampia.

Kumpikaan meistä ei tiennyt, mikä tilanne Etelä-Saksassa on. Kumpikin suhtautui tilanteeseen ja hämähäkkiin omista ennakkokäsityksistään käsin.

Se, miten ajattelemme asian olevan vaikuttaa siihen, miten uudetkin tilanteet näemme. On hyvä olla tietoinen omista tarkastelutavoistaan ja tiedostaa se, ettei maailma silti ole aina sellainen kuin oletamme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eksynyt

Päivitin oppilaitospapin julisteita oppilaitosteni ilmoitustauluille, sillä vanhan julisteen kuva oli vuodelta 2011 peräisin. Piti saada julisteita näkyville joissa partakin olisi mukana.


Kiersin käytäviä ja tapasin siinä samalla ihmisiä. Se oli kierrokseni todellinen anti. Sitten eräässä toimipisteessä eksyin - saman katon alla oli kahden eri oppilaitokseni toimipisteet, ja jostain portaikosta pääsin paikkoihin mihin toisista ei päässyt.


Mitä eksymisestä seurasi? Löysin sopen, jonka olin ilmeisesti löytänyt viimeksi noin kymmenen vuotta sitten - ainakin ilmoitustaululla oli oma julisteeni vuodelta 2008.


Oli aikakin päivittää se. Ja eksyä. Muutoin olisi taas jäänyt jotain löytämättä.

Muistilista

Moni uusi asia jonka olen löytänyt, on tullut mahdolliseksi vasta kun olen rohjennut mennä omalle epämukavuusalueelleni.


Kaikista parhaiten muistaa ne asiat, joiden kohdalla on tehnyt virheen. Virhe paljastaa sen, missä voi parantaa.


Se, mitä osaan tänään rakentuu kaikelle sille, mitä olen oppinut matkan varrella.

Muoto seuraa käyttötarkoitusta.