Siirry pääsisältöön

Joulu, Jumalan juhla


Keskiaikainen saksalainen mystikko Johannes Tauler oli erään sitaatin mukaan sitä mieltä, että Jeesus syntyy kolme kertaa: Hän syntyy ikuisuudessa Jumalallisen ykseyden eriytyessä persooniksi – Isäksi, Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi. Hän syntyy Marian poikana seimeen 2000 vuotta sitten ja Hän syntyy jokaisen uskovan sydämeen joka hetki, erityisesti nyt taas kun hiljennymme joulun sanoman äärelle.

”Minä ilmoitan teille ilosanoman. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Mitä se merkitsee?

Se haluaa sanoa sen, että siinä seimen lapsessa, jota Maria ja Joosef ja paimenet katselevat 2000 vuotta sitten ja jota me katselemme nyt, on läsnä koko ikuisuus ja luomakunta ja luomakunnan Luoja.

Se haluaa sanoa sen, että Ihmiseksi syntyvää Jumalaa ihmettelemään seimen ääressä on tilaa meille kaikille. Meitäkin kutsutaan sinne. 2000 vuotta sitten. Nyt. Ja jokainen joulu pyrkii pysäyttämään meidät tämän ihmeen äärelle.

Se haluaa sanoa sen, että jokaiseen sydämeen syntyvä Jeesus voi auttaa meitä näkemään myös toiset ihmiset ja tämän maailman tästä yhdestä ajan kiintopisteestä käsin. Jumala syntyy kantaakseen meitä kaikkia. Kaikki tämä ympärillämme, kaikki nämä ihmiset ovat arvokasta.

Arvokasta on se toiseus, joka murtautuu arjen keskelle ja antaa levon. Niin kuin tämä juhla tekee. Joulun sanoma tekee.

Arvokasta ovat omat läheisemme – ystävät, perhe -, joiden kanssa yhdessä olemme joulun seimen äärellä.
Arvokasta on se ikuisuus, joka murtaa ajan tässä juhlassa, vie kiireen ja suorittamisen ja antaa hetken vain olla.

Arvokasta on joulun Lapsi ja se mies joka hänestä kasvaa, joka ottaa kantaakseen sen mikä meitä kuormittaa ja missä olemme epäonnistuneet, antaakseen meille kaikille mahdollisuuden olla lapsia – Jumalan lapsia - mahdollisuuden viettää tätä juhlaa lapsen tavoin. Ottaen vastaan lahjat, varsinkin tämän lahjoista Suurimman, ihmishahmon Jeesuksessa saavan Jumalallisen Armon. Ilman huolta siitä mitä huominen tuo. Nythän on joulu, Jumalan juhla.

Karjasuojassa olemme nähneet tuoreet vanhemmat vielä kovin hämillään. Ja vauvan, jonka mukaan nyt, yhä 2000 vuotta myöhemmin lasketaan vuosia.

Vauvan, joka opetti meille paljon sitä mitä on olla ihminen, opetti siitä, kuka Jumala on. Opetti ja näytti elämällään ja esimerkillään.

Vauvan, joka oli Jumala, joka syntyi ihmiseksi, ihmisten hoidettavaksi ja huollettavaksi, hoitaakseen ja huolehtiakseen ihmisistä.

Se kaikki on läsnä joulun seimikuvaelmassa, Kristuksessa, joka syntyy. Ikuisuudessa. 2000 vuotta sitten. Nyt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eksynyt

Päivitin oppilaitospapin julisteita oppilaitosteni ilmoitustauluille, sillä vanhan julisteen kuva oli vuodelta 2011 peräisin. Piti saada julisteita näkyville joissa partakin olisi mukana.


Kiersin käytäviä ja tapasin siinä samalla ihmisiä. Se oli kierrokseni todellinen anti. Sitten eräässä toimipisteessä eksyin - saman katon alla oli kahden eri oppilaitokseni toimipisteet, ja jostain portaikosta pääsin paikkoihin mihin toisista ei päässyt.


Mitä eksymisestä seurasi? Löysin sopen, jonka olin ilmeisesti löytänyt viimeksi noin kymmenen vuotta sitten - ainakin ilmoitustaululla oli oma julisteeni vuodelta 2008.


Oli aikakin päivittää se. Ja eksyä. Muutoin olisi taas jäänyt jotain löytämättä.

Muistilista

Moni uusi asia jonka olen löytänyt, on tullut mahdolliseksi vasta kun olen rohjennut mennä omalle epämukavuusalueelleni.


Kaikista parhaiten muistaa ne asiat, joiden kohdalla on tehnyt virheen. Virhe paljastaa sen, missä voi parantaa.


Se, mitä osaan tänään rakentuu kaikelle sille, mitä olen oppinut matkan varrella.

Muoto seuraa käyttötarkoitusta.