Siirry pääsisältöön

Teetauko työtä, toisia ja luomakuntaa arvostaen

Vietnamilainen buddhalainen munkki, mindfullnessin yksi esi-isistä ja rauhantyön pioneeri Thích Nhất Hạnh kirjoitti [vapaasti kääntäen]:

"Tee teenjuomisestasi rituaali. Lopeta työnteko hetkeksi ja katso syvälle teekuppiisi nähdäksesi kaiken sen, mitä tarvittiin teen tekemiseksi: Pilvet ja sade, teeviljelmät ja työläiset teelehtiä keräämässä. Vaali kiitollisuutta arvostamalla kaikkea sitä työtä, joka tarvittiin, että tee on nyt kupissasi. Nauti tästä hetkestä juodessasi teetäsi."

Koska sain joululahjaksi hyvää teetä (Mariage Frères Earl Grey French Blue), halusin jakaa tämän Thích Nhất Hạnhin ajatuksen.
 
Koska tärkeää on pysähtyä arjen keskellä, halusin jakaa tämän ajatuksen.
 
Koska on hyvä arvostaa toisten työtä, ja luomakuntaa, ja sitä, miten kaikki kuuluu yhteen, halusin jakaa tämän ajatuksen.
 
Taidan nyt keittää kupillisen teetä.
Taidan pysähtyä hetkeksi.
Ja koetan arvostaa työtä, luomakuntaa, ja sitä, miten kaikki kuuluu yhteen.

Koetan vaalia tuota arvostusta myös tästä teehetkestä eteenpäin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.