Joskus reilu vuosi sitten, katolisen kirkon pää paavi Fransiskus kirjoitti Jumalan sukunimestä. Teksti jäi mieleeni. Siinä paavi pohti sitä, millaisena Raamatun sivuilla Jumala esittäytyy ihmisille. "Olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakobin Jumala." Vähän niin kuin "olen Airaksisen Atte". Jumalan sukunimenä on siis milloin kenenkin nimi.
Ja se kai pyrkii painokkaasti sanomaan sen, että Jumala on lähellä itse kutakin meistä, kaikessa arjessa ja elämässä.
Ja myös sen, että itse kukin meistä on arvokas juuri omana itsenään. Jumalalle, ja toivottavasti myös toisillemme.
Ja se kai pyrkii painokkaasti sanomaan sen, että Jumala on lähellä itse kutakin meistä, kaikessa arjessa ja elämässä.
Ja myös sen, että itse kukin meistä on arvokas juuri omana itsenään. Jumalalle, ja toivottavasti myös toisillemme.
Kommentit