Siirry pääsisältöön

Pelle

Amerikkalainen piispa (ja myöhemmin arkkipiispa) Fulton J. Sheen oli mielenkiintoinen hahmo: Katolilainen piispa, jonka tv-ohjelma oli aikansa suosituimpia pohdiskelevia talk showta 50- ja 60-luvuilla. Katsoin muutaman jakson verran hänen showtaan (vähän aikaa sitten, en 50-60-luvuilla!) ja yksi pohdiskelu tarttui mieleeni seuraavassa muodossa:

On kolme tapaa suhtautua maailmaan.

Pessimistinen tapa, joka jää pyörimään vain kaikkeen siihen, mikä on elämässä ja ympäröivässä todellisuudessa pielessä. Sarkastinen tapa, joka nauraa kaikelle ja siten etäännyttää itseään kärsimyksestä, tai nauttiessaan jostain nauttii siitä vain siksi, että tietää kaiken katoavaksi ja lyhytkestoiseksi.

Ja sitten on sirkus-pellen tapa suhtautua kaikkeen. Pelle näkee maailmassa sen kurjuuden ja katoavaisuuden ja kestää sen. Pelle pystyy nauramaan sillekin, ettei asiat mene toivotulla tavalla. Ja pelle suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti, tietäen, että välillä pilvillä on myös se hopeareunus kehyksenään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita . Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin. Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on. Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Jälkiä

Turun Tuomiokirkossa, Pormestarin kuorin lattiassa, on näkyvissä kissan tassun jättämiä jälkiä. Kissa on ollut vainaa jo pitempäänkin, mutta eläissään se oli onnistunut juoksemaan vielä märkien tiilien yli ja niin painamaan kädenjälkensä osaksi 700-vuotiasta kansallispyhättöä. Tarkoittamattaan. Fossiililöytöjen yhteydessä meillä on vieläkin vanhempia käpäliä, tassuja, raatelujalkoja ja kavioita kivettyneeseen maa-ainekseen painautuneena, kuten myös painokuvia vanhoista kasveista tai muinaisista otuksista. Myös me jätämme jälkiä. Jälkiä planeettaamme, jonka jälkipolvillemme jätämme, mutta myös jälkiä toisiimme. Tarkoittaen ja tarkoittamattamme. Näin paastoajan alkaessa haluaisin katsella sitä, minkälaisia jälkiä minä jätän. Minkälaiset haluaisin jättää? Kissankäpälät kirkon kuoriin?

Eikö nukuta? Vinkkejä nukahtamiseen

Kesä on takana, työt ja koulut alkavat. Loman aikana tuli ehkä opeteltua toisenlainen päivärytmi. Ehkä myös kaikki syksyn aloittamiseen liittyvät stressaa, ja vaikuttaa nukkumiseenkin? Tässä videossa muutama vinkkini siihen, miten ainakin itse saan paremmin itseni nukahtamaan.