Siirry pääsisältöön

Pelle

Amerikkalainen piispa (ja myöhemmin arkkipiispa) Fulton J. Sheen oli mielenkiintoinen hahmo: Katolilainen piispa, jonka tv-ohjelma oli aikansa suosituimpia pohdiskelevia talk showta 50- ja 60-luvuilla. Katsoin muutaman jakson verran hänen showtaan (vähän aikaa sitten, en 50-60-luvuilla!) ja yksi pohdiskelu tarttui mieleeni seuraavassa muodossa:

On kolme tapaa suhtautua maailmaan.

Pessimistinen tapa, joka jää pyörimään vain kaikkeen siihen, mikä on elämässä ja ympäröivässä todellisuudessa pielessä. Sarkastinen tapa, joka nauraa kaikelle ja siten etäännyttää itseään kärsimyksestä, tai nauttiessaan jostain nauttii siitä vain siksi, että tietää kaiken katoavaksi ja lyhytkestoiseksi.

Ja sitten on sirkus-pellen tapa suhtautua kaikkeen. Pelle näkee maailmassa sen kurjuuden ja katoavaisuuden ja kestää sen. Pelle pystyy nauramaan sillekin, ettei asiat mene toivotulla tavalla. Ja pelle suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti, tietäen, että välillä pilvillä on myös se hopeareunus kehyksenään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käärmeitä ja Tikapuita

On vanha lautapeli nimeltä Käärmeitä ja Tikapuita. Pelin juuret ulottuvat Intiaan 1500-luvulle, vaikka se onkin meille tunnetussa muodossa kiertänyt Brittein saarten kautta. Pelilauta on suht' helppo tehdä itse, ja siksi sellaisen tuohon piirtelin.

Pelin ajatuksena on edetä noppien osoittaman lukumäärän verran ruudukko läpi aloittaen ensimmäiseksi merkitystä ruudusta alalaidassa. Mikäli pelaaja tulee ruutuun, jossa on tikkaiden alapää, saa hän kiivetä tikkaat siihen ruutuun jossa tikkaiden huippu on, ilman ylimääräisiä nopan heittoja. Ruutuun, jossa on käärmeen pää joutuessaan pelaaja sen sijaan liukuu käärmeen selkää pitkin siihen ruutuun, jossa käärmeen häntäpää on.

Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan.

Eksynyt

Päivitin oppilaitospapin julisteita oppilaitosteni ilmoitustauluille, sillä vanhan julisteen kuva oli vuodelta 2011 peräisin. Piti saada julisteita näkyville joissa partakin olisi mukana.


Kiersin käytäviä ja tapasin siinä samalla ihmisiä. Se oli kierrokseni todellinen anti. Sitten eräässä toimipisteessä eksyin - saman katon alla oli kahden eri oppilaitokseni toimipisteet, ja jostain portaikosta pääsin paikkoihin mihin toisista ei päässyt.


Mitä eksymisestä seurasi? Löysin sopen, jonka olin ilmeisesti löytänyt viimeksi noin kymmenen vuotta sitten - ainakin ilmoitustaululla oli oma julisteeni vuodelta 2008.


Oli aikakin päivittää se. Ja eksyä. Muutoin olisi taas jäänyt jotain löytämättä.

Sankareita

Sarjojen, elokuvien ja sarjakuvien supersankarit ja superrikolliset kamppailevat keskenään. He ovat kuin kolikon kaksi puolta: Molemmilla on voimia ja erikoiskykyjä jotka ylittävät tavallisen ihmisen kyvyt. Sankarit ja rikolliset erottaa toisistaan vain se, miten noita voimia ja kykyjä lähtee käyttämään: omaa etuaan tavoitellen vai toisia auttaen.

Supersankaritarinat kertovat siis pohjimmiltaan meistä tavallisista ihmisistä. Meilläkin on tietoja ja taitoja. Mekin voimme valita, miten osaamisemme valjastamme käyttöön. Kaikkien hyväksi, vai pelkästään omaa itseämme palvelemaan.