Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2011.

Liskojen päivä

Näin tunnin sisällä parta-agaman ja pari gekkoa terraariossa sekä sisiliskon luonnossa. Viimeksimainittu oli viileän aamun kangistama, jouduin siirtämään sen pois asfalttitieltä turvaan ihmisten jaloilta ja pyörien renkailta. Kaikki olivat sympaattisia matelijoita, mutta omalla kädellä lämmittelevä kevään herättämä luontokappale oli moninverroin kiinnostavampi kuin lasin läpi koetut sukulaisensa. Syynä lienee se, että muut minä vain näin, mutta tämän otuksen minä kohtasin.

Pääsiäinen

Pari viikkoa sitten viittasin Frank Herbertin Dyyni -kirjaan. Viittaan siihen jo nyt uudestaan. (Kirja on yhä kesken.) Eräs tarinassa esiintynyt ajatus uskonnosta on (muistinvaraisesti lainaten): "Uskonto antaa meille mahdollisuuden olla sellaisia ihmisiä, joita haluaisimme olla sen sijaan, mitä olemme juuri nyt." Moni kirjan ajatus uskonnosta on kriittinen, mutta tuossa lauseessa minusta kiteytyy paljon siitä, mistä kristinuskossa - ja kristinuskon suurimmassa juhlassa, pääsiäisessä - on kyse. Pääsiäinen julistaa lupausta anteeksiannosta. Vaikka me niin helposti jäämme vajaaksi siitä mitä haluaisimme olla ihmisinä itsellemme ja toisille, me kelpaamme. Meillä on lupa uuteen alkuun. Ajoittainen kompurointi ei poista ihanteiden arvoa, tai meidän arvoamme. Kun huomaan sen, missä olen mennyt vikaan, minulla on mahdollisuus ja lupa parannukseen, suunnan korjaamiseen. Pääsiäinen puhuu myös toisesta ihmeestä. Siitä, että vaikka ristin sovittava sijaiskärsimys oli tarinan poin

Arki on ottanut lasit silmiltäni

Kalastaja katsoo merta päivästä päivään ja luultavasti turtuu kaikkeen siihen mitä merestä elantoaan hankkimaton pääsee kokemaan meren äärellä tai merellä ollessaan. Mitä kaikkea minun päivässäni ja elämässäni ja ympäristössäni onkaan, sellaista, mitä siinä on päivästä päivään, jotain, jota olen alkanut pitää liiankin itsestään selvänä? Tavallisena? Tylsänä? Miten löytäisinkin uudestaan sen katseen, joka pysähtyy, ja huomaa, ja iloitsee? Aina uudestaan.

Sielu tulee perässä

William Gibsoni n kirjassa Pattern Recognition (suom. Hahmontunnistus) eräällä tarinan henkilöistä on teoria matkustamisen aiheuttamasta aikaeroväsymyksestä. Hahmon mukaan jet lag johtuu siitä, että ihmisen sielu kulkee perässä. Pitkillä lentomatkoilla sielu ei pysy vauhdissa mukana. Siksi perille päästyä joutuu vähän aikaa vain odottelemaan, että sielu myös ennättää saapua paikalle, vasta sitten jaksaa toimia. Arkikiireissä paikasta toiseen juostessa tuntuu välillä käyvän aivan sama ilmiö. Sielu/mieli ei ennätä mukaan siihen mitä ollaan tekemässä, vaan viivyttelee vielä aikaisemissa hommissa. Silloinkin olisi tärkeää pysähtyä ja odotella, kunnes sielu saapuu paikalle. Taukoja tarvitaan.