Elävä Pyhimys?

Eräs kaverini kysyi ihmisiltä, mikä auttaa itse kutakin jaksamaan arkea tämän koronan keskellä?   Minä jaksan sillä, että opettelin taas työn- ja ajanhallintaa. Katkaisen etäpäivän neljän-viiden maita, enkä jää koneelle roikkumaan yhtään töiden jälkeen. Käyn lenkillä, teen ruokaa, luen kirjoja, milloin mitäkin ei-töitä.   Kohta alkaa oma piha ja kevätaskareet kutsua. Autokin pitää laittaa kesäkuntoon.   Jos tämä hetki on hyvä hetki, ei ole ongelma olla siinä kunnes ajat ovat toisin.  

Muutama vuosi sitten kurkunpääntulehdus vei minulta paastoaikaan äänen. Puhua sain, mutta ääntä piti säästää. Ja se aikaansai sen, että siinä missä normaalisti olisin osallistunut keskusteluun, olin hiljaa. Se teki minut paljon tietoisemmaksi siitä, mikä on tärkeä sanoa ja mikä jättää sanomatta. Tuohon harjoitteeseen ja sen oppituntiin palaan nyt tänäänkin, tämän paaston aikana.

Huomaan, että helpoin tapa päästä omalle epämukavuusalueelle ja uuden pariin on vastata "kaikki käy" kun kysytään mielipidettä johonkin asiaan. Ja hyvä niin, sillä se oma epämukavuusalue - asiat, joita en vielä hallitse niin hyvin tai jotka vielä ovat kehitteillä ja kesken - on ainoa paikka kaikelle kasvulle.

Eräs yhteistyöoppilaitokseni pyysi minulta videomuotoisen luennon itsemyötätunnosta. Syntyi alla oleva tuotos, jossa harjoitteen kautta etsitään lempeää suhtautumista itseään kohtaan.