Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2018.

Paitoja

Ennen papintöitäni tein hetken töitä Alkossa. Myymälätyössä tärkeää oli työasu, sillä se kertoi asiakkaalle heti sen kuka kuului myymälän henkilöstöön. Opin siihen, että kun lähdetään töihin, puetaan työvaatteet päälle. Jatkoin tätä hyvää rutiinia papiksi tultuani. Osittain siksi, ettei aamulla tarvinnut miettiä vaatetusta kun kiskoi virka-asun ylle. Mutta myös siksi, että varsinkin nyt oppilaitoksissa toimiessani vaatetus paljastaa minut heti papiksi. Ei tarvitse naaman perusteella muistella, että kukahan tuo tyyppi nyt olikaan. Sen lisäksi paita muistuttaa minua itseänikin siitä, että olen nyt liikkeellä tässä roolissa, tässä tehtävässä. Aidosti koko ajan omana itsenäni toki, mutta myös ammatillisessa tehtävässä, pappina. Se luo odotuksia sille, mitä teen ja miten teen. Samalla tavalla kun vapaa-ajan vaatteet kertovat nekin siitä missä asioissa milloinkin menen, lenkillä tai remonttia tehdessäni. Lutherin mukaan ihmiset (ja kristityt) ovat olemassa toisia ihmisiä varten. Jokaise

Peili

Pastoraalikurssia varten sain lukea pitkän tauon jälkeen mm. molemmat Lutherin katekismukset (Iso- ja Vähä-). Aluksi minua kyllästytti. "Joo joo, tämähän on tuttua." Sitten tajusin, että tuttua se ei ole pelkästään siksi, että olen lukenut nuo tekstit joskus aikaisemmin. Luettu oli tuttua siksi, että noissa teksteissä nimenomaan sanoitetaan auki luterilaista uskontulkintaa, sitä, jonka lapsi minäkin olen. Noiden silmien läpi lukiessa - ikään kuin ensimmäistä kertaa tekstin äärelle päässeenä - lukukokemus muuttui. On hienoa löytää ajoittain peilejä, jotka kertovat sen, miksi ajattelen niin kuin ajattelen.