Pastoraalikurssia varten sain lukea pitkän tauon jälkeen mm. molemmat Lutherin katekismukset (Iso- ja Vähä-). Aluksi minua kyllästytti. "Joo joo, tämähän on tuttua." Sitten tajusin, että tuttua se ei ole pelkästään siksi, että olen lukenut nuo tekstit joskus aikaisemmin. Luettu oli tuttua siksi, että noissa teksteissä nimenomaan sanoitetaan auki luterilaista uskontulkintaa, sitä, jonka lapsi minäkin olen. Noiden silmien läpi lukiessa - ikään kuin ensimmäistä kertaa tekstin äärelle päässeenä - lukukokemus muuttui.
On hienoa löytää ajoittain peilejä, jotka kertovat sen, miksi ajattelen niin kuin ajattelen.
On hienoa löytää ajoittain peilejä, jotka kertovat sen, miksi ajattelen niin kuin ajattelen.
Kommentit