Elävä Pyhimys?

Vein kuukausi sitten autoni rutiininomaiseen jarrunesteen vaihtoon. Huollossa huomattiin, että aiemmin jo tarkkailtavaksi nimetty vaihteistoöljyn vuoto oli pahentunut ja painava suositus oli, ettei autolla ajeta ennen asian korjaamista. Harmitti. Oli mälsää, että auto joutui viikoksi odottamaan huoltoa ja lomareissu peruuntui. Oli hyvä, että silloin sattui olemaan juuri hiihtoloman alku ja auto ennätti olemaan paikallaan - keskellä töitä oppilaitospapin arki olisi mennyt mahdottomaksi ilman autoa. Oli mälsää, että vaihteistossa oli vika. Oli hyvä, että vika havaittiin ennen kuin se ennätti pahenemaan. Tie päällä vaihteiston leviäminen olisi kiukuttanut vieläkin enemmän. Ja tullut kalliimmaksi. Oli mälsää, että korjaaminen maksoi. Oli hyvä, että auton maahantuoja tuli mukaan korjauskulujen maksamiseen. Oli vaihteisto, joka havaittiin rikkoutuneeksi ja korjattiin. Oli minä, joka reagoi tilanteeseen. On asia ja on se, miten minä reagoin ja tunnen. Mutta jos huomaan, että re

Työpöytäni edessä on aikanaan Espanjan-vierailultani mukaan lähtenyt katolilaisen Opus Dei-järjestön perustajan pyhän Josemaria Escriván rukouskortti. (Tiedän hänen olevan kiistanalainen hahmo ja tiedän, että Opus Dei -järjestö on joidenkin mielestä hieman epäilyttävä.) Mutta pidän tuosta Madridin tuomiokirkosta mukaani saamasta kortista sen tekstin vuoksi. Rukouskortissa puhutaan siitä, kuinka tie kristittynä toteutuu itse kunkin päivittäisessä työssä ja askareissa. Kortissa pyydetään Jumalaa auttamaan myös rukoilijaa itseään löytämään kyvyn nähdä kaikki elämässä eteen tuleva mahdollisuuksina palvella Hänen tahtoaan. Niitä palvelumahdollisuuksia on tämäkin päivä täynnä.

Kristinuskoa vähätellään joskus irvikuvan kautta. Irvikuvassa kristitty tekee jatkuvasti väärin, pyytää anteeksi ja saa taas aloittaa väärintekemisen uudestaan - kaikki kun saa anteeksi. Kyllä, kaiken saa anteeksi. Mutta ei se ihan noin kevyesti mene. Jokainen, joka omassa elämässään on tehnyt virheitä, tehnyt pahaa - ja väitän, että jokainen löytää elämästään niitä asioita mitä toivoo jättäneensä tekemättä - tietää, miten vaikea on noita asioita pyytää anteeksi. Tietää, miten täydellisen vapauttavaa on, jos saa kuitenkin kuulla se kaikki anteeksiannetuksi. Anteeksiantaminen antaa luvan aloittaa alusta, yrittää uudestaan. Se ei tee tehtyä tekemättömäksi tai pyyhi sen muistoa tekijän tai loukatun mielestä. Hyvä niin, sillä se muisto, se katumus omasta kompastuksesta on juuri se, mikä auttaa pyrkimyksessä parempaan. Auttaa vanhan välttelyssä. Tänään tuhkakeskiviikkona kirkkovuodessa alkaa pääsiäistä edeltävä paastonaika. Paastonaika ei ole pelkästään jostain ulkokultaisesti luo