Elävä Pyhimys?

Jokainen kohtaaminen tänään on mahdollisuus nähdä Jumala. Jokainen vastaantulija on ainutlaatuinen ihminen, jokaisesta voi löytää jotain arvokasta. Jokaisella on jotain mitä minulla ei ole. Jokaisella on omat kipunsa, vaikkeivät ne näy päälle. Jokainen kohtaaminen tänään on osa minun elämääni, tätä päivääni. En ole yksin. Olen myös osa muita. Osa sitä, mitä olemme yhdessä.

Rikoin kelloni rannekkeen, enkä omin voimin saanut sitä kuntoon. Vein sen korjattavaksi ja sain edullisesti korjattuna takaisin. Kelloa noutaessani kuulin kultasepänliikkeen ihmisen toteavan, että syy rannekkeen rikkoutumiseen oli se, että kyseessä oli varsin edullinen kello halvasta materiaalista. Saman kommentin kellon halpa-arvoisuudesta olen kuullut muissa kultasepänliikkeissä patteria vaihdattaessani. Kyllä, kelloni on halpa verrattuna tuhansien eurojen arvokelloihin. Sellaisiin minulla ei ole varaa eikä halua. Mutta kelloni ei ole halpa minulle. Se on ranteessani aina. Ilman sitä en osaa päivään lähteä enkä töitäni tehdä - oppilaitospapin työ kun on oppilaitoksesta toiseen siirtymistä milloin minkäkin aikataulun mukaan. Kelloni on osa minua. Sain sen syntymäpäivälahjaksi vuosia sitten isältäni. Hän kysyi mitä tarvitsin ja kello oli se. Reilun satasen hintaisena se oli mielestäni hivenen arvokas lahjaksi, en tiedä mitä lahjan antaja asiasta ajatteli. Mutta sain kellon ja

Alussa oli... Alussa on. Jännitys siitä, mitä alku tuo tullessaan. Epätietoisuutta, mihin tarttua ensiksi. Innostusta siitä, miten alku sysää kohti tavoitteiden toteutumista. Alussa on tyhjä paperi, lankku ilman naulaa, kangas ilman ensimmäistä saksen kosketusta. Alussa on mahdollisuudet avoinna. Ja kuitenkin, alku ei ole koskaan aloittamista tyhjästä. Mukana on jo kaikki tähän asti eletty ja koettu ja opittu. Sille tämä alku rakentuu, sen varaan voi tämänkin alun rakentaa.