Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2019.

Kesään

Se mitä olet huomenna, rakentuu sille, mitä olet tänään. Se mitä oivallat tänään, antaa työkaluja kehittyä kohti niitä päämääriä, mitä kohti tulevaisuudessa suuntaat. Jokainen etappi matkalla on etappi eteenpäin, oli kyse sitten taakse jäävästä lukuvuodesta tai valmistuvista opinnoista, toisiin töihin tai eläkkeelle siirtymisestä. Etappi ei kuitenkaan ole itse päämäärä, vaan yksi pysähdys matkalla joka jatkuu yhä. Miten se sitten jatkuukin, toivon sinulle kaikkea hyvää siinä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Nyt on kesä, aika levätä, nauttia valosta ja väreistä ja äänistä ja lämmöstä! Aika tehdä töitä, puuhastella pihalla tai mökillä, ehkä matkustaa jonnekin. Aika lukea kirjoja, syödä jäätelöä, käydä uimassa. Aika olla, ei suorittaa. Aika, ei kiire.

Rakkaus, myötätunto, ilo, tasapuolisuus

"Jos opimme kuinka harjoittaa rakkautta, myötätuntoa, iloa ja tasapuolisuutta, opimme myös tietämään sen, kuinka parantaa kiukun, surun, epävarmuuden, murheen, vihan, yksinäisyyden ja epäterveen asioihin kiinnittymisen sairaudet", Thich Nhat Hahn kirjoittaa. Olemme jatkuvasti vuorovaikutuksessa toistemme kanssa ja siinä vuorovaikutuksessa peilaamme koko ajan toisiamme.

Juuri nyt

Arki tuntuu välillä olevan superpallo, joka vierii mäkeä alaspäin ottaen aina pompun jostakin kuopasta. Kiire värittää kaikkea ja kiristää pinnaa. Mistään ei saa otetta. Silti asioita kannattaa tehdä ajatuksen kanssa yksi kerrallaan, sillä multitasking - monen asian työstäminen samanaikaisesti - on vain tietokoneille, ei ihmisille tarkoitettua prosessointia. Olennaista kai on kysyä itseltään:"Mitä sinä teet juuri nyt?" Keskittyä siihen, eikä tehdä muuta. Kun teen töitä, teen töitä enkä haaveile vapaasta. Keskittymällä töihin (kuhunkin tehtävään yksi kerrallaan) pääsen aiemmin vapaan pariin. Kun olen vapaalla olen vapaalla enkä pohdi töitä. Mitä minä teen juuri nyt?

Patinaa

Olen pikkutarkka ihminen, tiedän sen. Ja koska pidän autoista, on kaikki omaan autooni tulevat kiveniskut ja hiusnaarmut hankalaa kohdattavaa. Auto ei ole enää sama auto kiveniskun jälkeen. Vai onko? Koska siis olen kiinnostunut autoista, katson jatkuvasti myös erilaisia autoharrastajien videoita. Ja niissä olen törmännyt ajatukseen, että autojen pienet kauneusvirheet eivät vähennä auton arvoa, vaan ovat "patinaa", ajan jälkiä. Ne tekevät liukuhihnalta putkahtaneesta autosta yksilön, joka on kulkenut oman tiensä. Eletty elämä saakin näkyä.