Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Hetki toiselle

Istun koulun käytävällä läppärin kanssa. Opiskelijat nahistelevat ja pelaavat pingistä tauollaan. Tuttu siistijä ilmaantuu heidän taukohuoneestaan ja lähestyy kahvimukin ja keksipurnukan kanssa. "Keitettiin tuossa kahvia ja ajateltiin tarjota sinullekin. Ota useampi keksi." Miten pienillä arjen yllätyksillä voi piristääkään toisen päivää!

Kasvua

Piirroselokuvassa Bellevillen kolmoset on joukko hahmoja, joilla kaikilla on jonkinlainen maneeri. Ele tai tapa toimia toistuu tilanteessa kuin tilanteessa. Maneeri on syntynyt toistosta, siitä, että hahmon arjen toistuvat asiat ovat automatisoineet reaktion. Elokuvassa huumori syntyy siitä, kun nämä hahmot maneereineen sysätään uusiin tilanteisiin. Niissä he sitten toimivat aiemmin oppimansa pohjalta, toistaen eleensä riippumatta siitä toimiiko se uudessa tilanteessa vai ei. Välillä toimii, välillä ei. Meillä kaikilla on rutiineita, jotka helpottavat arkea. Niistä on kuitenkin hyvä tulla tietoiseksi, sillä muuten toistamme niitä sielläkin missä ne vastaavat huonosti tilanteisiin. On parempaa olla läsnä kussakin hetkessä, epävarmanakin, ja vastata hetkeen sellaisena kuin se meille esittäytyy. Näin tapahtuu kasvua.

Tavoite

A.M.D.G., Ad Majorem Dei Gloriam, Kaikki Jumalan suurimmaksi kunniaksi. Olen jo tovin kantanut tuota jesuiitoilta peräisin olevaa mottoa myös omanani. Liittänyt sen näille sivuille, jokaiseen sähköpostiviestiini, jokaiseen kirjoittamaani tekstiin. Pidän tuosta mietelauseesta, sillä se muistuttaa minua siitä, että mitä teenkin - isoa tai pientä - on hyvä aina pohtia syitä miksi teen jotakin. Tavoitteena on, etten etsi omaa kunniaa. En tee asioita jotka ovat vain helppoja tai kivoja tai hetken mielijohteita, vaan asioita jotka nousevat siitä mikä on minulle tärkeää, arvoistani, vakaumuksestani. Tavoitteena on nähdä, että usein pienikin asia voi olla osa jotain suurempaa. Mietelauseen mukana kuljettaminen ei tee minusta pyhimystä joka pystyy kaikessa tähän. Mutta se pysäyttää aina pohtimaan sitä, mitä teen ja miksi teen. Pysäyttäminen on hyvä.

Uusi

Muriel Barberyn kirjassa Siilin eleganssi on montakin hyvää ajatusta jotka jäivät itämään. Yksi sellainen tallentui päähäni seuraavassa muodossa (voin muistaa väärinkin, mutta tämän ajatuksen siinä tapauksessa kirja minussa resonoi): "Kaiken uuden arvo punnitaan siinä, miten hyvin se kestää aikaa." Uutuus ei ole arvo sinänsä. Uusi on vain uutta. Aika näyttää, miten käyttökelpoista se uusi on. Mutta käyttökelpoisuutensa osoitettuaan se ei enää olekaan uutta, vaan testattua. Onko päämääränä kaikessa aina uusin uusi? Vai jokin, mikä kestää, mikä toimii?

Hyveet: Nöyryys

Eräs arkipäivän henkisistä harjoituksista löytyy siitä, että ympäröivä todellisuus hyvin harvoin noudattaa toiveitamme ja tahtoamme. Asiat eivät vain mene niin kuin suunnittelemme tai kuvittelemme niiden menevän. Miksi minä edellytän, että asioiden pitäisi mennä tahtoni mukaan? Onko tilanteita, joissa viisaampaa olisi tahtoa, että asiat menevät niin kuin ne menevät, mukauttaa oma tahto siihen, miten kaikki on? Oman tahdon punnitsemista ja omassa tahdossa tarvittaessa joustamista nimitetään yhdellä sanalla. Se sana on nöyryys.