Aten ajatuksia

 Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.

Kävelen metsässä, kuuntelen loppukesän luontoa ja annan ajatuksen harhailla. Itse koetan pysyä polulla. "Jaa, mustikoita ei ole paljoa. Puolukat ovat vielä raakoja. Mutta kantterelleja näyttää olevan runsaasi." On jotenkin viehättävää nähdä se, mitä voin ottaa metsästä mukaani jos halua syödä. Sitä ei ole kukaan ihminen viljellyt tai kasvattanut. Siellä se kasvaa omaa tahtiaan, samalla tavalla kuin lopulta mökkisaunan kiukaaseen päätyvät puut, sen jälkeen kun vuosittainen kevätmyrsky ne ensin on kaatanut. Luonto, se kaikki minkä niin helposti unohdan kun palaan kaupungin kiireeseen ja työarkeen. Siellä se kuitenkin on, ja elää omaa elämäänsä kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa muodoissaan. Minun kuuluisi paljon paremmin arvostaa sitä myös arjessa, ja pyrkiä toimillani suojelemaan, sillä kaikki pienetkin valinnat vaikuttavat. Monien ihmisten valinnoista muodostuu kokonaisuuksia.

"Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä. Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan. Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä, mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi. Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit. Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata. Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla. Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaun...

 Melkein kohtasimme liian läheltä, hirvi ja minä. Minä autoilin ja hirvi juoksi. Ja juoksi eteeni, mikä aiheutti hetkellistä jarruttelua ja väistelyä. Sitten se jatkoi matkaansa metsään, ja minä töihin ja arkeen, kaikkeen siihen, mitä päivään kuuluu. Kohtaaminen pysäytti miettimään. Sitä, miten kukin meistä lähtee aina päivään pää täynnä ajatuksia siitä, mitä päivä sisältää. Ja kuitenkin päivä voi mennä - ja yleensä menee - toisin kuin ajattelen. Eikä se ole aina paljosta kiinni, mikä lopputulos on. Luulen, että tuon kohtaamisen jälkeen katson taas hetken arkea toisin silmin. (Ja tunnustan se, että tällä kertaa taisi olla enkeleitä matkassa.) Kohtaaminen pysähdytti myös miettimään sitä, miten vieraantunut luonnosta olen, vaikka ison kaupungin laitamilla sentään asun ja välillä mökillä aikaa vietän. Ympärillä on paljon elämää, jota en juurikaan ajattele, elämässä omaa arkeaan ja päiväänsä. Elämää ja arkea, jossa pitää välilllä ylittää ihmisten keskellä metsää rakentamia kiviteitä, j...

Minun isot ilonaiheeni ovat välillä pieniä, pienten otusten kokoisia: Onnistuin bongaamaan itselleni täysin uuden hämähäkin, kirjokivikin (Poecilochroa variana). Ja koska hämähäkistä oli aikaisemmin lajitietokannassa vain 59 kirjattua havaintoa koko maassa, lisäsin oman havaintoni joukkoon. Pidän hämähäkeistä ja pidän niiden tarkkailusta, jo siksikin, että kuljinpa missä vain, pysähdyn heti kun huomaan pienten otusten liikettä jossain. Se rauhoittaa arkea kesällä, ja se tuottaa lapsenomasta iloa kun pysähtyy seuraamaan hyönteisten ja hämähäkkieläinten puuhasteluita. Samaa iloa tuottaa jokin lintu tai metsäneläin. Samaa iloa tuottaa se, kun autoradiosta yhtäkkiä soikin jokin Hesperion XXI:n kappale, tai jokin muu musiikki, joka juuri sopii siihen hetkeen. Iloa tuottaa kirjan lukeminen ulkona aamukahvin kanssa. Iloa tuottaa tuli saunan kiukaassa, löylyn ja järvessä uimisen vuorottelu. Ja mikä parasta, en puhu pelkästään lomasta, vaan kesästä. Sillä kaikki tämä on pitkin kesää rytmitt...

Olen jäämässä lomalle. "Mitä ajattelit tehdä", minulta kysytään. En tiedä. Tiedän, että jossain vaiheessa olen mökillä. Teen askareita ja remppaan, uin ja saunon. Luen kirjaa terassilla kahvia juoden (enkä välitä hyttysistä). Tiedän, että jossain vaihessa puuhastelen omalla pihalla, leikkaan nurmikkoa. Ehkä laitan polkupyörän ajokuntoon ja käyn jossain lenkillä. Ainakin juoksen. Tiedän, että haluan nähdä läheisiä ihmisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. Tiedän, että kokkaan kiireettä. Tiedän, että käyn joskus ulkona syömässä. Tiedän, että valvon siihen asti kun jaksan ja haluan. Tiedän, että nukun niin pitkään kuin unta riittää. Tiedän, että pysyttelen poissa netistä ja sosiaalisesta mediasta ja hyvin pitkälti myös puhelimen ääreltä. (Jos siis koetat tavoittaa minua, varaudu viiveeseen.) Tiedän, että elän ilman kelloon katsomista, ja toivon, että mahdollisimman pian jo olen unohtanut mikä päivä milloinkin on. Tämän tiedän, mutta käsikirjoitusta lomalleni ei ole. En siis voi ...

 Kävin lomallani Ranskassa. Ja se, mikä tuotti (kaiken ystävien, kultuurin, ruoan ja maisemien lisäksi) iloa, oli se kun huomasin, että kaikki vaivannäköni ranskan oppimiseen alkaa tuottaa tulosta. Pärjäsin, vaikken väitä vielä sujuvasti puhuvani tai kaikkea ymmärtäväni. Kommunikoin, mikä on aina se keskeinen asia, oli kieli mikä hyvänsä! Kun kieltä (tai mitä tahansa asiaa tai taitoa) opettelee, saattaa sen tuntua turhalta toistolta ja askartelulta. "Enhän minä koskaan etene!" Ja kuitenkin - kuten psykologi Jung aikanaan totesi - oppimista tapahtuu kun on riittävästi toistoa. Se uusi, mitä opin, rakentuu sille, mitä jo osaan. Ja sitä osaamaani kertyy koko ajan kerrallaan, vaikkein huomaisikaan. Siksi minusta on kiva aina laajentaa osaamistani. Lomallakin!

Varsinkin etätöissä ja -opinnoissa helposti liukuu vain istunnosta toiseen. Siksi otan hetkeksi mallia saalistavasta sudenkorennosta, joka lämmittelee lihaksiaan auringossa ennen seuraavia lentoja.  

  Luin illalla kirjaa pihassa, niin kuin usein teen. Seeprahyppijä (Salticus scenicus, hyppyhämähäkkilaji, joita elää meidän pihalla) tuli pöydälle, huomasi minut ja kääntyi katsomaan. Minä tervehdin sitä viemällä sormeni lähelle. Hämähäkki puolestaan vastasi tervehdykseen ja hyppäsi sormelle tuottaen minulle spontaanin naurahduksen.   Tällaisista hetkistä minun kesäni koostuu (kaikkien koti- ja mökkiaskareiden välissä).   (Teen aina välillä hämähäkkiaiheisia postauksia, koska pidän niistä ja huomioni kiinnittyy niihin. En kuitenkaan elä jossain seittien täyttämässä kauhukartanossa.)   p.s. Seeprahyppijät on oma suosikkini luonnonvaraisista hämähäkeistä. Niiden tieteellisessä nimessä latinankielinen Salticus viittaa tanssimiseen ja kreikankielinen scenius puolestaan teatraalisuuteen ja näyttävyyteen. Kuvaa hyvin tätä ihmiset huomaavaa lajia, sen käytöstä ja ulkonäköä.)

  Kristillisiin tapoihin kuuluu siunausten toivottaminen. Siunaus tarkoittaa, että siunauksen lausuja toivoo hyvää toisten elämään. Sellaisena toivon sen teidän kuulevan, riippumatta siitä mikä itse kunkin teistä vakaumus on. Haluan toivottaa teille kaikille hyvää. Herra siunatkoon sinua että tänään, katsellessasi kuluneita opiskeluvuosia voisit hymyillä ja nähdä niissä paljon hyvää: kokemuksia ja oppimista, muistoja ja tärkeiksi tulleita ihmisiä. Hän siunatkoon sinun valmistumisesi, että voisit havaita itsessäsi sopivasti osaamista ja sopivasti keskeneräisyyttä. Sillä ei ole ammattilaista ilman molempia niitä. ja varjelkoon sinua. Varjelkoon sinua pelolta ja epävarmuudelta niinä hetkinä, kun tulevaisuus on täynnä kysymysmerkkejä. Hän varjelkoon sinua menettämästä arvojasi ja ihanteitasi ja päämääriäsi. Sillä ne antavat suunnan sille, millaiseksi ihmiseksi ja ammattilaiseksi kasvat.    Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle että löytäisit hyvää ...

Tänään sataa, mutta sekin kuuluu kesään. Liian monta aurikoista päivää putkeen kuivuttaa kaiken, estää kasveja kasvamasta. "Ellei ole mutaa, ei ole lootuksiakaan" kuuluu zen-sananlaskukin. Myös sadepäiviin voi löytää oman ilonsa. Sateen ropina ikkunapellilla on rauhoittavaa. Tänään en voi tehdä mitään ulkona, eikä minun tarvitsekaan. Jos kotona on tekemättömiä askareita, voin tarttua niihin. Jos ei, voin tarttua kirjaan, tehdä kiireettä ruokaa, katsoa jonkun elokuvan. Tänään on kesä, sateesta huolimatta. Ja sen vuoksi.

Juon kupin teetä. Luen kirjaa pihalla istuen. Leikkaan villiytynyttä villiviiniä. Syön jotain helppoa ja tuoretta. Kesä ei kiirehdi. En minäkään.

Sain (muutamien koneongelmien jälkeen) valmiiksi tämän animaation, jossa puhutaan yhteisestä matkasta, vaikeuksien voittamisesta ja siitä, miten kaikkien lahjat ovat yhteisessä käytössä. Kuten elämässä yleensäkin. Siksi ajattelen tämän sopivan nyt valmistumisia juhlittaessa. Onnea kaikille valmistuneille ja valmistuville, hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille!

On kesä. Ei pelkästään säiden puolesta. Kesä on sitä, että voi syödä aamiaiset ja muut päivän ruuat pihalla jos niin haluaa. Kotiin tulee pihan myötä yksi huone lisää. Ja syntyy myös uusia aktiviteetteja kun pihaa saa hoitaa. Ja mökkiä. Aktiviteetteja, jotka nekin kutsuvat olemaan ulkona, nauttimaan kesästä. Ja olemaan. Olemaan, sillä kesäaskareissa en tuijota kännykkää. Se on yleensä sisällä, missä sitä tulee vilkaistua muutaman kerran päivässä siltä varalta että joku on yrittänyt tavoittaa. Ja juuri siitä syystä kesäpäivät ovat pitkiä. On aikaa keskittyä siihen, mitä milloinkin tekee, oli se sitten nurmikon leikkuuta tai vain kirjan kanssa istumista. Ilman että kännykkä häiritsee elämää. Loma-aikani haluan viettää aina muualla kuin sosiaalisen median parissa tai nettiä selaten.

Se mitä olet huomenna, rakentuu sille, mitä olet tänään. Se mitä oivallat tänään, antaa työkaluja kehittyä kohti niitä päämääriä, mitä kohti tulevaisuudessa suuntaat. Jokainen etappi matkalla on etappi eteenpäin, oli kyse sitten taakse jäävästä lukuvuodesta tai valmistuvista opinnoista, toisiin töihin tai eläkkeelle siirtymisestä. Etappi ei kuitenkaan ole itse päämäärä, vaan yksi pysähdys matkalla joka jatkuu yhä. Miten se sitten jatkuukin, toivon sinulle kaikkea hyvää siinä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Nyt on kesä, aika levätä, nauttia valosta ja väreistä ja äänistä ja lämmöstä! Aika tehdä töitä, puuhastella pihalla tai mökillä, ehkä matkustaa jonnekin. Aika lukea kirjoja, syödä jäätelöä, käydä uimassa. Aika olla, ei suorittaa. Aika, ei kiire.

Talvisin autossa päällä on lämmityksiä ynnä muita, joten harvemmin silloin tulee käytettyä auton Start/Stop-järjestelmää (joka siis sammuttaa auton moottorin aina pysähtymisen yhteydessä). Koetan säästää akkua ja moottoriakin. Eikä auton tietokone muutenkaan antaisi automatiikan sammuttaa autoa, onhan se itsekin sitä mieltä, ettei sammuttaminen ole talviolosuhteissa järkevää. Selkeä kevään merkki onkin se, että liikennevaloissa alkaa autot hiljenemään hetkeksi. Tarpeen mukaan - liikennevalojen vaihtuessa - startataan uudestaan. Se toimii myös metaforana kohti kesää kulkemiselle. Tarve olla koko ajan moottori käynnissä vähenee. Riittää, kun startataan aina sitten kun tarvetta liikahtaa. Välillä voi olla hetken hiljaa. Välillä voi jopa parkkeerata paikalleen. Hyvää alkavaa kesää oppilaitosväelle!

Kesällä tein pihahommia ja remontointia, mökillä ja omalla pihalla. Se, mikä noissa puuhissa minua viehättää, on se, että keskittyminen on juuri siinä mitä on tekemässä. Mitkä ne mitat nyt ovat? Tarkistuksen tarkistusta. Mikä tiili kuului mihin kohtaan? Paljonko puuöljyä tarvitaan, jotta koko terassin saa käsiteltyä? Ja viehättää se, että homman saatua päätökseen sen hedelmät on suoraan nähtävissä: Minä tein tuon, tein parhaan taitoni mukaan! Arkeen palattuani haluan kuljettaa mukani tämän: Että mitä teenkin, haluan tehdä sen keskittyen juuri siihen. Että saatuani valmiiksi, muistan katsoa kätteni jälkeä, silloinkin, kun kätteni jäljen näkeminen on vaikeampaa kuin fyysistä työtä tehdessä. Minä tein tuon, tein parhaan taitoni mukaan!

"Hengitän sisään, tyynnytän ruumiin. Hengitän ulos, hymyilen. Olen tässä hetkessä ja tiedän, tämä on ihmeellinen hetki." (Thich Nhat Hahn) Nuo sanat on tärkeää kuulla keskellä arkea, kun on oikein kiire, sillä silloin on hyvä välillä pysähtyä. Pysähtyä pohtimaan sitä mitä on tekemässä, olemaan ajatuksen kanssa kaikessa mukana. Mutta yhtälailla tärkeää on pysähtyä myös silloin - ja varsinkin silloin - kun loma koittaa ja on aikaa vain olla. Loma on tarkoitettu palautumiseen, siitä ei kannata tehdä uutta suoritusta itselleen. Onnea kaikille valmistuneille ja hyvää kesää kaikille!

Antiikissa nimitettiin simpukankuoriksi kaikkea sellaista turhaa, joka johtaa ajatuksia väärään suuntaan. Ne ovat niitä asioita, joita valitsemme todellisten, tärkeiden asioide sijaan, korvikkeeksi, täyttämään tunteja. Uusin tekniikka, elokuvat, pelit. Mikä tahansa renki, joka pyrkii isännäksi. Ne ovat simpukankuoria silloin kun ne tulevat esteeksi paremmalle. Varsinkin lomalla haluan aina  näistä simpukankuorista päästä.

Kesä on hidastamista. Kiireettömyyttä, ja kiireettömyyden kautta löytyviä pieniä asioita. Aamiainen, joka ei ole nopeasti nielty pakkopulla sähköpostia jo purkaen, vaan istuutuminen kaikessa rauhassa nauttimaan pöydän antimista. Matkantekoa, joka ei ole aikataulujen pakottamaa kiiruhtamista paikasta toiseen, vaan maisemia ja pysähdyksiä, ihan omaa tahtia. Kirja. Pihatyöt. Ihmiset, joiden kanssa on aikaa vain olla. Tehdä asioita tai olla tekemättä, yhdessä. Luonto, joka vihertää ja visertää ja hyörii täynnä elämää. Aurinkoa ja vesisadetta. Pieniä asioita, joita arvostaa, koska ennättää arvostaa. On sääli, että usein työn ja arjen keskellä tämä kaikki menee ohi.