Elävä Pyhimys?

Loman ei pitäisi olla lista tekemättömiä asioita (vaikka se onkin mahdollisuus paneutua sellaiseen, mihin arkena ei ennätä). Loman ei pitäisi olla kiire näkeä ja kokea - vähemmällä kiiruhtamisella kun ennättää itse asiassa kokea enemmän. Loman tehtävä on ladata akkuja opintojen ja/tai töiden jälkeen, antaa aikaa itselle ja läheisille olla yhdessä. Iloita tästä kauniista vuodenajasta. Iloita ja levätä. Yhdessä.

Oli tullut se hetki kun uudehkosta autostani piti ensimmäistä kertaa pestä kurat pois. Ja koska kotipihassa ei auton pesemiseen ole mahdollisuutta, ajoin autopesulaan. Pesula käytäntöineen oli tuttu, olinhan vieraillut edellisen autoni kanssa siellä usein. Nyt kuitenkin hivenen jännitti, sillä en ollut ihan varma siitä kuinka nykyisen autoni sähköinen rattilukko käyttäytyisi - virrat varmaan tulisi jättää päälle? Ajoin hihnalle, sammutin moottirin ja kytkin virrat päälle. Jäin odottamaan, mutta auto ei liikahtanutkaan mihinkään. "KAIKKI VAPAALLE!" kuului huuto. Keskittyessäni rattilukkoon olin unohtanut laittaa vaihteet vapaalle. Kun ajatuksemme pyörivät vain yhden asian ympärillä unohtuu helposti jotkin muut.

Avasin ikkunan ja päästin kaksipistepirkon nauttimaan keväästä. Kaunista puna-mustaa hyönteistä läheltä katsellessa pohdin sitä, miksi tällä värityksellä olevat leppäkertut ja pistepirkot ovat sympaattisia, mutta toisenlaiset värit kuoreensa saaneet ötökät eivät sitä ole. Syy on kai kasvatuksessa. Leppäkerttu lentää ison kiven juureen, missä sille keitetään puuroa. Torakalle ei kukaan huttua tarjoa ja tukkimiehen täikin on saanut ikävän nimen kannettavakseen. Siksi iloitsen kaikista niistä lapsista, joiden kanssa aikuiset jaksavat ihmetellä ötököiden kitiinikuorien pisteitä ja jalkojen raitoja ihan omista kammoistaan huolimatta. Ja iloitsen niistä lapsista, jotka ihmettelyllään tartuttavat ihmettelyn ilon paatuneiseiin aikuisiinkin. Maailman on täynnä asioita joita emme osaa nähdä.