Elävä Pyhimys?

Ja tuli kevät ja laitoin pihaa kuntoon. Sateen jälkeen raavin haravalla sammalet pois nurmikon pohjalta, lisäsin uutta multaa syntyneisiin monttuihin, kylvin heinänsiemeniä, ripottelin lannoitetta ja jäin odottamaan seuraavaa sadetta jonka tiesin tulevan. Tiedostamattomat ruutiinit voivat olla sammal. Haravointi voi olla niiden ravistelua. Multa ne tehtävät joihin rutiineilla on pyritty vastaamaan, heinän siemenet tullut palaute. Lannoite on niihin lisätty uusi into ja energia, aika vesisade.

Olen katsonut läpi molemmat Borgia-sarjat, niin Jeremy Ironsin tähdittämän kuin sen Canal+ -versionkin. Sain lahjaksi myös kirjan Borgioiden suvusta ja siinä luodaan paljon ymmärrettävämpi kuva ajan poliittisesta ja kirkkopoliittisesta ympäristöstä. Moni juttu jota sarjoissa moderni katsoja ihmettelee selittyy aikansa yleisen käytännön kautta: Kardinaalit olivat usein myös sotapäällikköinä. Paavit (ja muut mahtimiehet) nimittivät sukulaisiaan merkkitehtäviin ilmaan että kukaan näki asiassa suurta vääryyttä. Ja niin edelleen. Mutta se mikä tässä historiateoksessa on mielenkiintoista on se, että sen valossa Borgia-paavi ei ollutkaan läpimätä omena, vaan myös paljon hyvää aikaansaanut taitava johtaja ja diplomaatti. Eikä moraalisestikaan luultavasti niin arveluttava kuin yleisesti ajatellaan: Monet meille säilyneet Borgioiden rappiota korostavat tekstit kun ovat yksinomaan näiden vastustajien kirjoittamaa propagandaa. Tarinan opetus: Ihmiset ovat kummallisia ja ristiriitaisia. Meissä

Viime jouluna jouduin tekemään saarnani kahteen kertaan. Ensin kirjoitin sen valmiiksi, minkä jälkeen aloin kääntämään sitä selkokielelle erään erityisammattioppilaitoksen joulukirkkoa varten. Se oli hyvä harjoitus, jossa joutui kasvokkain sen kanssa miten paljon tekstiin saa ladattua korulauseita ilman olennaista sisältöä. Se toi mieleen myös parhaat zen-tussipiirrokset, joissa muutamalla vedolla pyritään tavoittamaan kaikki olennainen kuvattavasta. Hyvänä harjoitteena turhan karsimiseen tai oman tekstin tarkastamiseen voisi olla vaikka seuraava. Kirjoita tai mieti valmiiksi hyvä tarina. Muokkaa siitä pois kaikki turha. Tiivistä edelleen, kunnes saat mahtumaan asian mahdollisimman pieneen tilaan, virkkeeseen, lauseeseen. Mikä on ollennaista on silloin edessäsi.

Kuuntelen autoa ajaessa usein klassista musiikkia, sillä olen huomannut sen rauhoittavan liikennekäyttäytymistäni. Ja eräs klassista musiikkia soittavista ohjelmista on nimeltään "Luostarin puutarhassa". Ohjelman nimikin viestii jo sitä, että nyt rauhoitutaan kuuntelemaan jotain, siinähän on kaksi rauhallista paikkaa: luostari ja puutarha. Kun ne kaksi vielä yhdistää, on lopputulos siis rauhan tyyssija. (Tiedän kyllä, että nimi viittaa luultavimmin Albert William Ketèlbeyn orkesteriteokseen.) Rauhaa ja lepoa kaipaa meistä jokainen aika ajoin. Ja eritoten silloin, kun kiire arjessa on suurimmillaan toive hengähdystauosta alkaa kytemään. Silloin on oikea hetki löytää se hengähdystauko, sillä loputtomiin riuhtomalla tulee loppujen lopuksi vain huonoa jälkea ja uupuneita ihmisiä. Viisaus on tekemisen ja levon tasapainossa. Lepoa ei tarvitse mennä etsimään kaukaa. Ei tarvitse matkustaa toisaalle (vaikka välillä paikan vaihtaminen helpottaakin arkisten kiireiden jättämistä).