Olen jo kauan viihtynyt eri perinteiden munkkien - Thomas Merton, Ikkyo, Ryokan, Thich Nhat Hanh - tekstien äärellä, ihaillut sitä hiljentymistä arkiseen, yrittänyt toteuttaa sitä oppilaitospapin työssäni. Nyt muuttunut todellisuus on kutsunut minut vielä syvemmälle tuohon maailmaan. Munkit ja nunnat ympäri maailmaa ovat elänee elämää eristyksissä maailmasta. Mitä heiltä voisi oppia tähän poikkeustila-arkeen? Sen, että jokaiselle päivälle riittää se, mitä jokaisena päivänä ennättää. Sen, että säännöllinen päivärytmi tuo rakennetta päiviin - on hyvä erottaa työ ja ei-työ tavalla tai toisella toisistaan. Sen, että siellä "kotiluostarissa" on muitakin asukkaita, joista jokainen tekee omia toimiaan. Toimiaan, jotka osittain liittyvät velvollisuuksiin seinien ulkopuolella, osittain toimia, jotka palvelevat omien seinien sisällä olevia. Molemmat ovat arvokasta. Molemmat ovat osa kokonaisuutta. Jos minä siivoan, tee sinä tänään ruoka. Sitten istutaan hetki yhdessä. Sen, että ...