Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2011.

Pitkässä juoksussa

Juoksin puolimaratonin. En kilpaa vaan yksin, koska pystyin, ihan juoksemisen ilosta. Liikkeellelähtö on vaikeaa, sillä tietää, että edessä on pitkä taival. Ei huvittaisi nähdä vaivaa. Alku etenee kuitenkin vauhdilla. On minä ja on juoksu, minä juoksen. Sitten tulee vastaan seinä, se hetki, kun kroppa ilmaisee mielipiteensä:"Olet juossut jo tovin, nyt voisi varmaan lopettaa." Jos päämäärään haluaa päästä, pitää tämän vaiheen yli vain juosta. Tukkoisuuden ylipääsy ei vie kauan, sillä pian kroppa huomaa, että juokseminen ei lopukaan, pää laittaa kropalle vastaan. Syntyy rullaus ja matka etenee taas, jopa paremmin kuin aiemmin. Enää ei ole minä joka juoksen, vaan juoksu joka tapahtuu. Jalat vievät eteenpäin. Aina maalilinjalle saakka. Ja sen yli.

Yhteinen leipä

Minut kutsuttiin siunaamaan käyttöön Livian Maaseutuoppilaitoksen uusi viljakuivuri. Ajoin sitten loppukesän aamun aurinogonpaisteessa oppilaitokselle. Saavuin paikalle, pysäköin, juttelin ihmisten kanssa, katselin kaikessa rauhassa käyskenteleviä lehmiä laitumella. Yli lensi sorsa-aura julistaen syksyn saapuvan. Juhlapuhujien jälkeen oli oma vuoroni. Luin kaavaan kuuluvat tekstit ja pysähdyin itsekin sanojen äärellä: Me saamme sateen ja auringon ja kasvun ja sadon. Ihmiskäsin se kylvetään ja kerätään. Jalostetaan eteenpäin tuotteiksi, joita me kaupunkilaiset kaupoista ostamme. Kaikki tämä on kaunista ja arvokasta ja hyvää, jotain, jota unohdamme aivan liian herkästi arvostaa. Arvostaa kasvun lahjaa, arvostaa ihmisten työtä. Minulle tämä sanoma alleviivattiin oikein kunnolla kun sain lähtiessä mukaani oppilaitoksen kauden antimia: omenoita, tomaatteja, kirsikkatomaatteja, pensasmustikoita. Jotain lähellä kasvanutta, kasvatettua ja lahjaksi kerättyä. Kaikkivaltias Jumala, sinä

Alussa oli...mahdollisuus

Kesä on ohi, on aika aloittaa lomanjälkeinen elämä. Aloittaa työt, aloittaa koulu, aloittaa opinnot, aloittaa arki. Alku on aina vaikeaa ja tukkoista. Pitää siirtyä tutusta tuntemattomaan. Ensimmäinen piste paperilla ratkaisee osan siitä, mitä sen jälkeen tulee. Siksi sen ensimmäisen pisteen tai viivan aikaansaaminen pelottaa. Alku on muutosta tottuneista tavoista toiseen rytmiin. Mukavuudenhalu ei mielellään asettuisi uusien kehysten sisään. Alku on mahdollisuus. Alussa kaikki on mahdollista, mitään ei ole vielä laitettu lukkoon. Siksi alussa voi valita sen, mitä tietä lähtee kulkemaan, mitä viivoja vetää paperille, millaisen haluaisin tästä tulevan. Ehkä se onkin osa sen alun kauhua, mutta se on myös siihen kätkeytyvä lupaus. Alussa voin haaveilla ja visioida, asettaa sen päämäärän mihin tänä vuonna / tällä kertaa tähtään. Sitten lähden liikkeelle ja yritän pitää päämäärän silmissä. Teen alun lupaamasta määrätietoisesti totta. Sen saavutettuani pääsen taas aloittamaan jotak