Elävä Pyhimys?

William Blaken runossa For the Sexes - the Gates of Paradise sanotaan (painolevy 2): "Mutual Forgiveness of each Vice Such are the Gates of Paradise" Anteeksi antaminen puolin ja toisin on (vertauskuvallinen) ovi paratiisiin. Sitä edellytetäänkin meiltä Isä meidän -rukouksen sanoin:" Anna meille meidän syntimme anteeksi , niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Katkeruuden ruokkiminen kasvattaa vihan puuta ja myrkyllisiä hedelmiä. Anteeksi antamalla pääsee katkeruudesta, ja voi jatkaa elämässä eteenpäin. Anteeksi saamalla ei syyllisyyttä tarvitse kantaa enää mukana. Mutta se taito antaa anteeksi, se kyky nöyrtyä, myöntää omat virheensä ja pyytää anteeksi, ne ovatkin sitten välillä vaikeita kuin mitkä!

Maailma on iso paikka. En pelkästään tiedä sitä, vaan pääsin taas myös kokemuksen tasolla kiinni tuohon asiaan matkatessani Kanadasta kotiin. Matkaan kului 23 tuntia. Lentokoneen alla oli milloin mikäkin maa, valtameri, Grönlannin jäätiköt. Aikaeroa kotiin oli yhdeksän tuntia. Puhelimeen saattoi tippua hyvänyön toivotus kun itse eli vielä aloitteli iltapäivän viettoa. Lempileluni matkoilla (ja joskus kotonakin) on puhelimestani löytyvä maailmankello, jossa näkyy karttakuva maailmasta ja kelloaikoja useasta isosta kaupungista. Kaupunkeja voi myös lisätä itse. Oman puhelimeni kaupungit ovat kaikki paikkoja, joissa olen käynyt, valittuina maailman eri kolkilta. Omiin muistikuviin maisemista, ihmisistä ja asioista yhdistyy kelloaika, joka tällä hetkellä siellä on hyvin erilainen kuin minulla Suomessa. Vaikutelmaa tehostaa vielä se, että karttaan piirtyy koko ajan päivämääräraja sekä esitys siitä, missä eletään valoisaa päivää ja missä on vallalla yön pimeys. Kartta kelloineen on vain h

WorldSkills-kilpailut ovat taas tältä erää ohi. Suomelle kertyi kasa sijoituksia: kaksi kultaa, yksi hopea ja kaksi pronssia. Lisäksi 14 kilpailijaa ylsi diplomin takaavaan yli 500 pisteen huippusuoritukseen omalla alallaan. Oli ilo olla mukana tukemassa tätä joukkoa! Nyt vietän matkan alle jääneitä vapaapäiviä ja parantelen korviani: minulla kun on ongelmakorvat, jotka tuppaavat kärsimään lentomatkustamisesta. Niin tälläkin kertaa, eli ilmanpaine meni hajoittamaan tärykalvojani ja olen nyt puolikuurona ja viikon lääkekuurilla. Suhteellisen tervekuuloisena (jos nyt ei pientä tinnitusta ja musiikin soittamisen aiheuttamaan kuuloalueen kaventumista huomioida) ihmisenä tuntuu oudolle, kun nyt ei kuule kaikkea mitä normaalisti kuulisi. Eilen kaupassa eräs rouva puhutteli minua, enkä heti tajunnut antaa hänelle huomiotani. Niin helposti moni arkielämän itsestäänselvyys jää huomaamatta, eikä asioita osaa arvostaa ennen kuin ne ovat poissa. Se on sääli se! Toivottavasti taas hetken osaan arvo