Siirry pääsisältöön

Tekstit

Parlez-vous français?

 Kävin lomallani Ranskassa. Ja se, mikä tuotti (kaiken ystävien, kultuurin, ruoan ja maisemien lisäksi) iloa, oli se kun huomasin, että kaikki vaivannäköni ranskan oppimiseen alkaa tuottaa tulosta. Pärjäsin, vaikken väitä vielä sujuvasti puhuvani tai kaikkea ymmärtäväni. Kommunikoin, mikä on aina se keskeinen asia, oli kieli mikä hyvänsä! Kun kieltä (tai mitä tahansa asiaa tai taitoa) opettelee, saattaa sen tuntua turhalta toistolta ja askartelulta. "Enhän minä koskaan etene!" Ja kuitenkin - kuten psykologi Jung aikanaan totesi - oppimista tapahtuu kun on riittävästi toistoa. Se uusi, mitä opin, rakentuu sille, mitä jo osaan. Ja sitä osaamaani kertyy koko ajan kerrallaan, vaikkein huomaisikaan. Siksi minusta on kiva aina laajentaa osaamistani. Lomallakin!
Uusimmat tekstit

Viisaus

"Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä. Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin. Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä,   kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa: »Teitä minä kutsun, ihmiset,   teille kaikille osoitan sanani.»" (Sanalaskut 8:1-4)

Suoritus

 Pappina, oli kyse sitten kasteista, häistä, hautajaisista tai jumalanpalveluksista, koetan aina muistaa sanoa ihmisille sen, että kyse ei ole suorituksesta. Kaikkiin näihin - niin kuin elämään yleensäkin - mahtuu aina virheitä ja asioita joita ei voi ennakoida. Se ei haittaa. Niistä vain jatketaan eteenpäin. Jos kyseessä olisi suoritus, voisi pieni kompastuminen tehtä siitä epätäydellisen. Mutta koska suoritus se ei ole, tekee virheet asiasta vain inhimillisen. Ja inhimillinen on kauniimpaa ja aidompaa kuin mikään suoritettu.

Ihmiset yhdessä

 Yksi suosikkielokuvalajini on tieteiselokuvat, joissa joukko ihmisiä haaksirikkoutuu vieraalle planeetalle. Ja sitten sillä planeetalla on jokin hirviö, joka alkaa jahdata ihmisiä. Katson myös Walking Dead -zombiesarjaa. Mutta miksi minä jaksan katsoa sitä kaudesta toiseen, eikö ajatus zombie-uhkasta ihmisten kimpussa käy tylsäksi jo muutaman jakson jälkeen? Katson molempia siksi, että minusta ne eivät lopulta kerro hirviöistä tai zombeista, vaan ne kertovat ihmisistä. Ne kertovat ihmisistä, jotka eivät ole mitään ihannekuvia, vaan ihmisistä joilla on myös heikkouksia ja huonoja luonteenpiirteitä, jotka varsinkin poikkeustilanteissa tulevat esiin. Mutta kuitenkin, kaikki nuo epätäydelliset ihmiset toimivat vaikeissakin tilanteissa yhdessä ja voittavat vaikeuksia, selviävät eteenpäin. Koska pappina ja työnohjaajana olen kiinnostunut ihmisistä ja ihmisten muodostamista yhteisöistä ja koska ajattelen, että tarinoiden kautta me kerromme jotain todellista, jotain siitä, mitä ihmisyys on, o

En koskaan saa kaikkea tehdyksi

 Moni asia odottaa tekemistä. Niin on aina, maailmasta kun ei tule tekemällä valmista. Siksi voin tarttua kuhunkin asiaan asia kerrallaan. Sitten kun saan sen hoidettua, hoidan seuraavan asian. Samalla muistan, että keskityn aina siihen asiaan, mitä olen kulloinkin tekemässä. Minun on turha samanaikaisesti murehtia kaikesta, sillä kaikki ei etene yhtä aikaa. Mutta kunkin asian vieminen eteenpäin omalla ajallaan edistaa myös kokonaisuutta, siksi voin olla rauhaullisin mielin. Ja asiasta toiseen siirtyessä minun on välillä viisasta pitää tauko, hengähtää. Niin jaksan paremmin. Ja niin saan ajatukseni mukaan aina siihen asiaan, mihin seuraavaksi tartun. "Kun syöt, syö. Kun olet syönyt, pese kuppisi", kuuluu vanha viisaus. Taidan keittääkin itselleni nyt kupin teetä.

Kiireellä / kiireettä

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kun minulta kysytään mitä minulle kuuluu, on vastaukseni kovin usein jokseenkin sama:"No, on kiireistä!" Nytkin, kun taas käytävällä ihmisen kohtasin. En ennätä pysähtyä pitkäksi aikaa, kun pitäisi jo olla toisaalla. Onneksi pysähdyin pohtimaan sitä. Pohtimaan sitä, mitä vastauksella viestin. Kiire tuntuu olevan, mutta tiedän, että oikeasti kiire ja kiireen tuntu ovat eri asioita. Onko kiire(en tuntu) siis sitä, että yritän tehdä enemmän mitä ennätän? Silloin kyse on puhtaasti aikataulutusongelmasta. Viestinkö kiireellä sitä, että kyllähän tässä töitä koko ajan paiskitaan? Että "otsisi hiessä pitää sinun syömän leipäsi"? Vai viestinkö - ihan huomaamattani - sitä, että juuri nyt minulla ei ole aikaa sinulle, kun on asiaa ja tekemistä jo päivä täynnä? Annan aikani jollekin muulle. Tätä viimeksimainittua en haluaisi koskaan viestiä. Mutta pelkään, että nimenomaan sen viestin olen tullut välillä antaneeksi. Olen nyt taas hetken va

Toinen pääsiäispäivä, ilo kaikelle luodulle

Kun Jeesus oli varhain sapatin jälkeisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä. Maria lähti sieltä ja vei sanan Jeesuksen seuralaisille, jotka itkivät murheissaan. He eivät kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet. Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistä, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. Myös nämä menivät viemään toisille sanaa, mutta heitäkään ei uskottu. Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.   Hän sanoi heille: »Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. »   (Markuksen evankeliumi 16:9-15)