Siirry pääsisältöön

Tekstit

Adventtiaika

Adventtiaika on alkanut. Monille se on valmistautumista jouluun, tai joulun valmistelua. Kirkkovuodessa puolestaan se on ennen suurta juhlaa - joulua - oleva paastoaika. Ja kaikki tuo kulkee käsi kädessä. Paastoajan tehtävä ei ole mekaanisesti luopua jostain. Sen tehtävä on keskittää huomiota siihen, mikä elämässä on tärkeää. Ja sen löytäminen on myös osa jouluun valmistautumista. Tai joulun valmistelua. Joulu ei synny juoksemisesta ja ostamisesta ja siivoamisesta ja stressistä. Joulu syntyy siitä, että pysähdytään toisten ihmisten kanssa ja toisten ihmisten kohdalle. Adventtiaika kutsuu pysähtymään jo ennen joulua. Kiinnittämään juhlan valmisteluissakin enemmän huomiota toisiin, enemmän huomiota siihen, mikä löytyy silloin, kun maltan pysähtyä ja asettua hetkeksi. Se voi olla rauhaa ja lepoa, se voi olla uskoa, se voi olla sen huomaamista, että vähempikin riittää. Se voi olla kaikkea sitä, ja paljon muuta. Mutta sen etsimiseen, ei kiireeseen, adventtiaika kutsuu meitä.
Uusimmat tekstit

Si tu savais le don de Dieu

 Välillä yllättävät ajatukset nousevat paikoissa tai asiayhteyksissä, joissa niiden ei uskoisi nousevan. Pelaan par'aikaa Mafia -pelisarjan kolmatta osaa (uudestaan läpi.) Kaikki pelisarjan osat ovat olleet tunnelmallisesti aikuiseen makuun kirjoitettuja tarinoita. Kolmannes ehkä jossain määrin painokkaimminkin, kun siinä sivutaan 60-luvun ilmiöitä kansalaisoikeustaistelusta Vietnamin sotaan. Pelihahmo on Vietnamin sodasta kotiutunut nuori mies, joka ajautuu ensin rikollisille poluille ja sitten kostoretkelle. Se on sinänsä pelien käsikirjoitusten peruskauraa. Tarina etenee pelaajan 60-luvulla liikutteleman pelihahmon ja fiktiivisen, tapahtumia kuvaavan dokumenttielokuvan vuorotteluna. Se, mikä minusta (pappina) on mielenkiintoista, on kertomukseen valitut sivuhahmot. Yksi tarinan pääkertojista on pelihahmon isähahmo, katolinen pappi, joka samalla edustaa moraalia valinnoissa, omantunnon ääntä. Sen vastapainona toimii toinen merkittävä sivuhahmo, CIA-agentti, joka puolestaan vaikut

Linnuille

  "Rakkaat sisareni, taivaan linnut", Franciscus sanoi, "te olette sidottuja taivaaseen, Jumalaan, Luojaanne. Ylistäkää häntä jokaisessa siipien lyönnissä ja laulujenne jokaisessa sävelessä. Hän on antanut teille suurimman lahjan, vapauden ilmassa. Ette kylvä ettekä leikkaa, mutta Jumala tarjoaa teille herkullisinta ruokaa, jokia ja järviä janonne sammuttamiseksi, vuoria ja laaksoja kodeiksenne, korkeita puita pesienne rakentamiseen ja kauneimmat vaatteet: höyheniä jokaisen vuodenajan mukaan. Sinut ja kaltaisesi säilytettiin Nooan arkissa. On selvää, että Luojamme rakastaa teitä suuresti, koska hän antaa teille lahjoja niin runsaasti. Varokaa siis, pikku sisareni, kiittämättömyyden syntiä ja laulakaa aina ylistystä Jumalalle." (Franciscuksen saarnaasta linnuille)

Erilaisia

 Pidän kirkon järjestämistä koulutuksista, joissa syvennetään työntekijöiden ammattitaitoa milloin minkäkin aiheen äärellä. Pidän niistä siksi, että yleensä koulutusten taso on ollut varsin korkealla. Ja pidän niistä siksi, että lähtökohtaisesti aina niissä kohtaa uusia ihmisiä. Koulutuksiin tulee kollegoita, pappeja ja muita kirkon työntekijöitä eri puolilta maatamme. Hyvin erilaisista toimintaympäristöistä. Hyvin erilaisia ihmisiä erilaisine näkemyksineen. Siksi noiden koulutusten anti ei ole pelkästään siinä, mitä luennoitsijat tuottavat, vaan myös siinä, mitä koulutettavat keskenään aiheen äärellä pohtivat. On mielenkiintoista kuulla se, mitä kuultu toisissa herättää - varsinkin jos kyse on ihmisistä, joiden kanssa omat tulkinnat ovat kovin erilaisia. Kun siihen malttaa pysähtyä, avartuu omatkin näkemykset. Ja pääsee oppimaan toisilta, heidän osaamisestaan. Sama pitää paikkaansa toki arjessakin, sillä sitäkin jaamme koko ajan toisten ihmisten kanssa.

Ilman käsikirjoitusta

Olen jäämässä lomalle. "Mitä ajattelit tehdä", minulta kysytään. En tiedä. Tiedän, että jossain vaiheessa olen mökillä. Teen askareita ja remppaan, uin ja saunon. Luen kirjaa terassilla kahvia juoden (enkä välitä hyttysistä). Tiedän, että jossain vaihessa puuhastelen omalla pihalla, leikkaan nurmikkoa. Ehkä laitan polkupyörän ajokuntoon ja käyn jossain lenkillä. Ainakin juoksen. Tiedän, että haluan nähdä läheisiä ihmisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. Tiedän, että kokkaan kiireettä. Tiedän, että käyn joskus ulkona syömässä. Tiedän, että valvon siihen asti kun jaksan ja haluan. Tiedän, että nukun niin pitkään kuin unta riittää. Tiedän, että pysyttelen poissa netistä ja sosiaalisesta mediasta ja hyvin pitkälti myös puhelimen ääreltä. (Jos siis koetat tavoittaa minua, varaudu viiveeseen.) Tiedän, että elän ilman kelloon katsomista, ja toivon, että mahdollisimman pian jo olen unohtanut mikä päivä milloinkin on. Tämän tiedän, mutta käsikirjoitusta lomalleni ei ole. En siis voi

Vinkkejä häitä varten

Pappina minulla on ilo olla usein mukana ihmisten hääjuhlissa heitä vihkimässä. Häihin ja hääjärjestelyihin liittyy kuitenkin usein monia kysymyksiä, jotka toistuvat parilta toiselle. Siksi koetan tällä lyhyellä videollani vastata ainakin osaan niistä. Ja kerron lopussa myös muutaman vinkin häitä varten.