Luin jonkin aikaa sitten jesuiitta-veljeskuntaan kuuluvan David J. M. Herrin hartauskirjoituksen, joka jäin mieleeni. Siinä hän kommentoi Kristuksen esittämää rikkaviljavertausta (Matteus 13:36-43). Ja se, mikä hänen kommentissaan jäi mieleeni on se, että maailmassa on samanaikaisesti hyvää ja pahaa, koko ajan. Jos haluamme rakastaa asioita, toisia ihmisiä tai itseämme, meidän on tunnistettava ja tunnustettavat tämä tosiasia. Nimittäin jos kiinnitämme huomiomme vain näkemäämme pahaan, me syyllistämme ihmisiä ja hylkämme asioita tai vaivumme epätoivoon niiden edessä. Jos kiinnitämme huomiomme vain hyvään, me ihannoimme jotain ja vähättelemme muuta. Joudumme turhien haavekuvien vietäviksi. Herr sanoo, että kumpikin vaihtoehto on huokutteleva. Kumpikin on helppoa ja halpaa. Oikeaa rakkautta on kuitenkin rohkeus nähdä kumpikin samanaikaisesti. Nähdä hyvä ja epätäydellinen niin itsessämme kuin toisissa. Sen mitä tuosta rohkeudesta seuraa, hän jättää lukijan pohdittavaksi. Itse ajattelen, et...
Heinäkuun lopulla uutiset kertoivat, että vuosittainen ylikulutuspäivä oli taas ohitettu. Eli siis päivä, jonka jälkeen kaikki loppuvuoden kulutus on jotain, mikä ylittää maapallon kantokyvyn. Elämme siis koko ajan tavalla, joka on tuhoisa tälle ainoalle pallolle jolla voimme asua. Ja kuten aina tämän uutisoinnin kohdalla, nettikeskusteluiden kommenttipalstat täyttyivät ihmisistä, jotka ovat haluttomia myöntämään asiaa, sillä se vaatisi joustamaan oman elämän mukavuuksista. "Mitä väliä sillä on, mitä minä, yksi suomalainen teen, kun monet muut isommat kansat kuluttaavat nekin?" on usein kuultu argumentti. Argumentissa on virheitä. Ensimmäinen virhe on se, että siinä oletetaan, ettei kukaan mukaan tee mitään luonnon suojelemiseksi, joten minunkaan ei tarvitse. Pohjalla on siis puhdas itsekkyys. Tosiassa monissa maissa kiinnitetään jo todella paljon huomioita siihen, miten ympäristöä tulee suojella. Ja toinen virhe on se, että siinä oletetaan, ettei yksi ihminen voi vaikuttaa ...