Elän kalenterini mukaan. Se kertoo minulle aamulla sen, minne (oppilaitokseen) menen ja minkälaisia työtehtäviä kukin päivä sisältää. Sellaiseen päivään luulin lähteväni tänäänkin. Sitten kävi ilmi, että mikään tässä päivässä ei pitänyt paikkaansa. Sairastumisten takia tuli pari peruutusta ja muutosta. Yhden merkinnän olin taas tehnyt väärälle kelloajalle, ja koska olin siitä syystä pitänyt toista kohtaa vapaana, olin buukannut sinne menoja. Nyt huomasin - onneksi ajoissa - että tilaisuus olikin samaan aikaan noiden buukkausteni kanssa. Hetkellisen tuskan tunteen jälkeen otin puhelimen esiin, ja soitin anteeksipyyntöni kalenterimokastani. Sain siirrettyä tapaamiset toiseen aikaan ja kalenterini oli taas järjestyksessä. Toisen näköisenä kuin aamulla, ja hieman erilaisia elementtejä sisältävänä. Mutta tämä on se päivä jonka teen tänään. Päivä, jonka elän tänään, sillä päivä ei ole pelkkää tekemistä. Ihan hyvä päivä se on tällaisenakin. Enkä sure sitä mikä peruuntui. Hyväksyn virheeni ja
Viime viikolla, Etelä-Suomen talvilomaviikolla siirryttiin kirkossa myös laskiaistiistain ja tuhkakeskiviikon kautta paastonaikaan. Paastonaikaan, jota jatketaan pääsäiseen asti. Pointtina paastossa ei ole luopuminen jostain - se on paaston mekaaninen puoli, jonkin asian jättäminen pois. Paastossa on enemmän kyse itsetutkistelusta, peiliin katsomisesta. "Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse