Siirry pääsisältöön

Tekstit

Kaikista suunnitelmistani huolimatta

Elän kalenterini mukaan. Se kertoo minulle aamulla sen, minne (oppilaitokseen) menen ja minkälaisia työtehtäviä kukin päivä sisältää. Sellaiseen päivään luulin lähteväni tänäänkin. Sitten kävi ilmi, että mikään tässä päivässä ei pitänyt paikkaansa. Sairastumisten takia tuli pari peruutusta ja muutosta. Yhden merkinnän olin taas tehnyt väärälle kelloajalle, ja koska olin siitä syystä pitänyt toista kohtaa vapaana, olin buukannut sinne menoja. Nyt huomasin - onneksi ajoissa - että tilaisuus olikin samaan aikaan noiden buukkausteni kanssa. Hetkellisen tuskan tunteen jälkeen otin puhelimen esiin, ja soitin anteeksipyyntöni kalenterimokastani. Sain siirrettyä tapaamiset toiseen aikaan ja kalenterini oli taas järjestyksessä. Toisen näköisenä kuin aamulla, ja hieman erilaisia elementtejä sisältävänä. Mutta tämä on se päivä jonka teen tänään. Päivä, jonka elän tänään, sillä päivä ei ole pelkkää tekemistä. Ihan hyvä päivä se on tällaisenakin. Enkä sure sitä mikä peruuntui. Hyväksyn virheeni ja
Uusimmat tekstit

Paasto

 Viime viikolla, Etelä-Suomen talvilomaviikolla siirryttiin kirkossa myös laskiaistiistain ja tuhkakeskiviikon kautta paastonaikaan. Paastonaikaan, jota jatketaan pääsäiseen asti. Pointtina paastossa ei ole luopuminen jostain - se on paaston mekaaninen puoli, jonkin asian jättäminen pois. Paastossa on enemmän kyse itsetutkistelusta, peiliin katsomisesta. "Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?   Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse

Vahingossa

 Kirjoitin tekstin. Tai oikeammin siirsin jo aiemmin kirjoittamani tekstin tiedostosta alustalle, kappale kerrallaan. Sitten oikoluin tekstin ja painoin "julkaise". Sitten kirjauduin ulos ja suljin selaimen. Mutta sitten, sulkiessani alkuperäistä tekstiä, huomasin, että viimeinen kappale oli jäänyt kopioimatta julkaisuun! Tuli kiire. Nopeasti naputtelin uudestaan osoitteen ja kirjauduin sivuille. Ja avasin alustan. Ja pysähdyin! Luin uudestaan sen, mitä olin jo julkaissut. Se oli parempi ilman viimeistä kappaletta, hyvä sellaisenaan. Kirjauduin uudestaan ulos ja suljin selaimen.

Mitä rukous on?

Oppilaitospappina palvelen ihmisiä hyvin erilaisista katsomuksista ja taustoista. Aina aika ajoin minulta siis kysytään, mitä siihen uskontoon kuuluu jota edustan? Videolla kuvaan sitä, mitä itse pappina ja kristittynä ajattelen rukouksesta ja rukoilemisesta.

Viisaus

" Viisaus loistaa valoaan eikä katoa koskaan. Ne, jotka viisautta rakastavat, voivat sen helposti nähdä, ne, jotka sitä tavoittelevat, löytävät sen. Se ehtii niiden edelle, jotka sitä kaipaavat, ja ilmaisee itsensä heille. Vaikka joku aamuhämärissä kiirehtisi etsimään sitä, ei hätää: se istuu jo ovensuussa." Viisauden kirja (apokr.) 6:12-14

Joulu

Sinä mekin nyt olemme jouluna, seimen äärellä, taas kerran ihmettelemässä Jumalaa. Kaikkivaltiasta, joka rakastaa meitä jokaista niin paljon, että syntyi maailmaan. Syntyi maailmaan ihmislapsena, joka tarvitsi ihmisvanhempiensa huolenpitoa. Kasvoi perheessä, sai toisia lapsia kasvukumppaneikseen ja oli veli heille. Aikuistui, lähti maailmaan. Iloitsi ja suri. Opetti. Kohtasi ihmisiä, varsinkin niitä, joita muut hyljeksivät, rakkaudella, omina itsenään. Kulki tien ristille, vaikka olisi halutessaan voinut milloin tahansa valita toisin. Kuoli anteeksiantaen ja rakastaen meitä, vaikka me hylkäsimme, pilkkasimme, ruoskimme, ristiinnaulitsimme. Nousi kuolleista osoittaakseen, että kuolema ei ole loppu. Se kaikki lepää tässä hetkessä seimessä, sillä kaikki se on Jeesuksen syntymän tarkoitus. Siksi enkelit ylistivät ja paimenet ihmettelivät. Siksi Maria jäi pohtimaan enkelien sanoja, sillä hän aavisti tuossa hetkessä enemmän kuin muut paikallaolleet. Hetkeen ei voi jäädä. Paimenet lähtevä

Adventtiaika

Adventtiaika on alkanut. Monille se on valmistautumista jouluun, tai joulun valmistelua. Kirkkovuodessa puolestaan se on ennen suurta juhlaa - joulua - oleva paastoaika. Ja kaikki tuo kulkee käsi kädessä. Paastoajan tehtävä ei ole mekaanisesti luopua jostain. Sen tehtävä on keskittää huomiota siihen, mikä elämässä on tärkeää. Ja sen löytäminen on myös osa jouluun valmistautumista. Tai joulun valmistelua. Joulu ei synny juoksemisesta ja ostamisesta ja siivoamisesta ja stressistä. Joulu syntyy siitä, että pysähdytään toisten ihmisten kanssa ja toisten ihmisten kohdalle. Adventtiaika kutsuu pysähtymään jo ennen joulua. Kiinnittämään juhlan valmisteluissakin enemmän huomiota toisiin, enemmän huomiota siihen, mikä löytyy silloin, kun maltan pysähtyä ja asettua hetkeksi. Se voi olla rauhaa ja lepoa, se voi olla uskoa, se voi olla sen huomaamista, että vähempikin riittää. Se voi olla kaikkea sitä, ja paljon muuta. Mutta sen etsimiseen, ei kiireeseen, adventtiaika kutsuu meitä.