Elävä Pyhimys?

Katselin joskus pahamaineisesta Borgia-paavista kertovaa draamasarjaa. Sarjassa paavi Aleksanteri puhuu usein kirkosta kun tarkoittaa itseään. Kirkko sitä ja kirkko tätä. Minä. Eikä tämä fiktiivinen esitys historiallisesta paavista ole aivan väärässä tämän repliikkinsä suhteen, sillä ihan luterilaisen perinteemme mukaankin kirkko on jäsenensä, kukin meistä. Kirkko ei ole pelkästään jumalanpalvelukset sunnuntaisin tai suurina juhlapyhinä, se ei ole vain se mitä papit tai piispat mediassa sanovat. Kirkko on ne kaikki kirkon jäsenet yhdessä. Minä olen kirkko, kutsuttu rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäni. Oman elämäni tilanteissa.

Kaivoin eilen laatikosta esiin vanhan Armored Core 4 -pelin. Pelissä on käsittämätön japanista englantiin väkinäisesti käännetty tarina ( Patrick Stewartin lukemana). Siinä on valtava määrä valikoita hienosäätää omaa mechiä niin, että tehtävien väliseen tuunaukseen saa helposti kulumaan 20-30 minuuttia. Itse tehtävät kestävät sitten puolitoista minuuttia ja niiden vaikeustaso kasvaa eksponentiaalista vauhtia yhdessä turhautumisen kanssa. Lisäksi kaikkia näppäinyhdistelmiä ei vaivauduta kertomaan. Ja useinhan se on niin meidän ihmisten elämässäkin - kuten papin kuuluu tästä jatkaa. Juju onkin siinä, satsaako pelkästään niihin puolitoistaminuuttisiin vai oppiiko iloitsemaan tästä kaikesta.

Pesukoneeseen meni yksi sukka enemmän kuin sieltä tuli ulos. Huomasin asian pyykkejä narulle ripustaessani. Tarkistin pyykkikoneen rummun, siihen jää joskus vaatteita linkouksen jälkeen kiinni. Ei löytynyt. Kurkistin koneen taakse, ehkä se oli pudonnut jossain vaiheessa ohi. Ei löytynyt. Vilkaisin pyykkikoriin, ei ollut sielläkään. Eikä treenikassissa. Ideat sukan mahdollisesta olinpaikasta loppuivat. Hyväksyin sen, että jossain vaiheessa se vielä tulisi vastaan. Aamulla papin paitaa pukiessani käteni sitten osui johonkin mikä ei kuulunut hihaan. Jos asiaan on ratkaisu, ratkaise se. Jos asiaan ei ole ratkaisua tässä hetkessä, älä stressaa. Joskus vastaus löytyy vasta kun antaa ajan kulua.

Kurjet elävät pariskuntina kuka missäkin suolla. Mutta kun on aika lähteä talvea pakoon, ne kerääntyvät vähitellen pelloille yhteen. Ja kun porukka on kasassa ja tuuli kääntyy pohjoiseen, lähdetään. Talvehtimispaikat löytyvät Etelä-Euroopasta, Afrikasta, Etelä-Aasiasta. Yksin ei matkalle kannata lähteä, sillä kiilamaisessa aurassa lentäessä ilmanvastus on selvästi pienempi kuin yksin lentävällä. Vetovastuussa olevaa vaihdellaan aika ajoin. Yhdessä tehden jokainen säästää voimiaan ja päämäärä saavutetaan helpommin.