Kun länsimaalaiset lähetystyöntekijät aikanaan saapuivat Japaniin ja toivat mukanaan omat kellonsa (moni kun heidän riveissään oli luonnontieteistä innostunut jesuiitta), törmäsivät he mielenkiintoiseen ilmiöön. Japanilaisilla ei ollutkaan samaa aikakäsitystä heidän kanssaan. Siinä missä lähetystyöntekijöiden kellot tikittivät armotta omia tasatuntejaan oli japanlaisten "tunnit" - kuusi ajanjaksoa päivälle ja kuusi yölle - joustavia vuodenajan mukaan. Käytettävissä oleva valoisa aika jaettiin kuuteen tasaveroiseen siivuun, samoin tehtiin yön kanssa. Ja koska kyseessä oli kekseliäs kansakunta, niin sekä ennen länsimaisten saapumista käytössä olleissa että myöhemmin kasatuissa mekaanissa mittalaitteissa tämä joustavuus pystyttiin ottamaan huomioon. Hienoimmissa laitteissa oli jopa näytöt sekä tasatunneille että japanilaisille "tunneille". Näin elettiin vuoteen 1873 asti, kunnes länsimainen kalenteri ja tasatuntinen kello viimein omaksuttiin käyttöön. Ajan mittaami...