Eräs benediktiiniläisen perinteen oivalluksia on se, että kukaan ei valitse luostariveljiään. Jokaisessa luostarissa - ja arjessa yleensäkin - on kahdenlaisia ihmisiä: niitä joista pitää ja niitä joista ei pidä. Näistä varsinkin jälkimmäiset ovat niitä, jotka voivat opettaa meille jotain olennaista itsestämme. Se, että opettelen tulemaan toimeen kaikkien, myös mielestäni vaikeiden ihmisten kanssa, kasvattaa. Itsensä peilaaminen toisen kautta antaa alun kasvulle ihmisenä.
Kesä on alkanut. Takana on jo pätkä kesäistä maantietä, maisemia, kiireetöntä matkan tekoa. Mökkikauden käynnistyminen, oman pihan laittaminen. Ensimmäiset kesän jäätelöt. Ja sadepäivät, koska luonto tarvitsee niitäkin. Olennaista kesässä on se, etten halua suorittaa sitä. En tee suunnitelmia, joten en myöskään stressaa siitä, meneekö asia niin kuin ajattelin. Ja siksi loma tuntuu lomalta. Kello ja kännykkä ja kiire saa jäädä hetkeksi.
Kommentit