Luc Bessonin Suuri sininen -elokuvassa on kaksi hahmoa, jotka harrastavat syvyyssukeltamista ilman happilaitteita. Toinen heistä sukeltaa, koska rakastaa merta, toinen, koska haluaa olla kaveriaan parempi ja valloittaa meren itselleen. Jälkimmäisen ilo löytyy siitä, että voi olla hetken parempi kuin toinen. Jos hän häviää, hän pettyy. Ilo on siksi vain hetkellistä. Merta rakastava saa ilonsa sukeltamisesta itsestään, riippumatta siitä, mikä menestys on. Toivoisin osaavani suhtautua asioihin niin kuin hän, iloiten kaikesta siitä mitä saan tehdä. Sellainen ilo on kestävää iloa.