Elävä Pyhimys?

Sain taas jotain valmiiksi. Ja pysähdyin pohtimaan sitä, mitä 'valmis' tarkoittaa. Milloin jokin asia on valmis, mistä sen tietää? Olipa kyse kirjoittamisesta tai sarjakuvasta, remontista ja ruuan laittamisesta, se vaihe missä keskeneräinen muuttuu valmiiksi on hyvin kiintoisaa. Siihen asti sitä on pitänyt työstää, mutta nyt se on saavuttanut sen pisteen ettei tarvitse. Ja sen pisteen sijainti on kai hyvin tilannesidonnaista. Se missä valmis sijaitsee, riippuu persoonasta, riippuu tavoitteista ja riippuu taidoista. Mitä enemmän taitoa kehittyy, kehittyy myös silmää ja kättä huomaamaan sitä, missä kohti työstettävä on vielä matkalla kohti valmista. Mutta aina jossain kohti siitä on myös laskettava irti ja lopetettava työstäminen. Jos ei sitä osaa tehdä - jos juuttuu keskeneräisen ansaan - ei valmista tule koskaan. Valmis on valmis silloin, kun se on riittävän hyvä. Ihminen ei eläessään kai ole koskaan vielä valmis, vaan sitä mukaa kun matka jatkuu, jatkuu myös ihmisenä k

Erään vapaapäivän aamupalalla työt tulvahtivat vahingossa mieleen: "Noin kuukauden päästä on edessä SE  haastava työtehtävä. On jännää nähdä minkälaisen ratkaisun siihen keksin!" On antoisaa ottaa vastaan haasteita jotka pakottavat oppimaan uutta ja soveltamaan vanhaa. Haaste motivoi, herättää mielenkiintoa. Mutta samalla vastapainona on hyvä olla myös sen verran itsetuntemusta, että tietää missä raja kehittävän haasteen ja tyhmänrohkean itsensä yliarvioinnin välillä kulkee. Sen oppii vuosien myötä. Samoin oppii huomaamaan sen, ettei aina tarvitse aloittaa tyhjästä. Moni uusi asia rakentuu jo opitun muodostamalle jalustalle.

"Kuulin hyvän sananlaskus kerran: 'Ei ole pyhimystä ilman menneisyyttä eikä syntistä ilman tulevaisuutta'", kertoi netti paavi Fransiskuksen sanoneen tämänviikkoisella vastaanotollaan. Sen enempää siitä, mihin sitaatti liittyi en lukenut. Mutta pysähdyin pureskelemaan noita rivejä hetkeksi. Pyhimykset ovat uskon ideaaleja, esikuvia. Mutta tuon esikuvan taustalta löytyy usein historiallinen ihminen, joka - niin kuin kaikki ihmiset - on ollut vähemmän täydellinen. Pyhimyshahmona hän edustaa jotain, mutta ihmisenä hän itsekin jää vajaaksi edustamassaan asiassa. Jokainen syntinen - ja sekin viittaa kaikkiin meistä - taas on kyllä tehnyt väärin, mutta hänellä on mahdollisuus muuhunkin, sillä tulevaisuus on aina avoin. Hän voi oppia, katua, pyrkiä parempaan. Ja jos tähtäämme kohti ihannetta, voimme tavoittaa jotakin siitä vaikkei meistä pyhimyksiä tulekaan. Sellaisinakin kelpaamme, epätäydellisinä ja kompuroivina. Kelpasivat opetuslapsetkin, jotka eivät ymmärtänee