Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Hiljaa

Yksi paastoajan haaste jonka itselleni asetin, on pahan puhumisen ja juoruilun välttäminen. Kyllä, myös minä löydän itseni puhumasta toisista ihmisistä. Kuvittelin, että haaste olisi hankalampi kuin se on. Mutta kun päätöksen on tehnyt, käy niin, että aina kun meinaa sanoa jostakusta jotakin, kiinnittyy oma huomio asiaan. Ja sen voi jättää sanomatta. Helppoa kuin heinänteko. Mutta ilman tätä harjoitusta tämä itsestään selvä hyvä käytös ei olekaan niin helppoa.

Paasto

Viime viikolla alkoi kirkkovuodessa taas pääsiäiseen saakka kestävä paastoaika. Ajatus paastossa on muuttaa jotain omassa arjessa - yleensä luopumalla jostain - niin, että saa uuden näkökulman asioihin. Ajatus on syventyä tarkastelemaan omaa elämää ja jumalasuhdetta ja toivottavasti kasvaa hieman ihmisenä. Ainakin vähäksi aikaa. Siksi paasto ei oikeastaan olekaan mekaanista luopumista, vaan oman käytöksen tarkkailemista. Missä kohti minulla juuri nyt on kasvunvaraa?

Sankareita

Sarjojen, elokuvien ja sarjakuvien supersankarit ja superrikolliset kamppailevat keskenään. He ovat kuin kolikon kaksi puolta: Molemmilla on voimia ja erikoiskykyjä jotka ylittävät tavallisen ihmisen kyvyt. Sankarit ja rikolliset erottaa toisistaan vain se, miten noita voimia ja kykyjä lähtee käyttämään: omaa etuaan tavoitellen vai toisia auttaen. Supersankaritarinat kertovat siis pohjimmiltaan meistä tavallisista ihmisistä. Meilläkin on tietoja ja taitoja. Mekin voimme valita, miten osaamisemme valjastamme käyttöön. Kaikkien hyväksi, vai pelkästään omaa itseämme palvelemaan.