Viime viikolla alkoi kirkkovuodessa taas pääsiäiseen saakka kestävä paastoaika. Ajatus paastossa on muuttaa jotain omassa arjessa - yleensä luopumalla jostain - niin, että saa uuden näkökulman asioihin. Ajatus on syventyä tarkastelemaan omaa elämää ja jumalasuhdetta ja toivottavasti kasvaa hieman ihmisenä. Ainakin vähäksi aikaa. Siksi paasto ei oikeastaan olekaan mekaanista luopumista, vaan oman käytöksen tarkkailemista. Missä kohti minulla juuri nyt on kasvunvaraa?
Elämme kristinuskon eri kirkkokunnissa par'aikaa pääsiäistä edeltävää paastoaikaa. Luterilaisilla sen mahdollinen noudattaminen on jätetty yksilön omaksi valinnaksi, samoin ne tavat, jolla itse kukin paastoa noudattaa. Olennaista ei kuitenkaan ole se, mitä paaston aikana jätetään pois, vaan mitä tulee tilalle. Luopuminen jostakin paaston ajaksi on vain mekaanista, mutta se antaa tilaa jollekin. Ruokavalion karsiminen tai makeasta luopuminen auttavat keskittymään makuihin niiden syötävien asioiden kohdalla, joita paaston aikana vielä syödään. Somen käytön rajoittaminen antaa aikaa jollekin harrastukselle tai ihmisille. Oman käytöksen ja oman puheen tarkkailu auttaa löytämään rakentavempia tapoja olla läsnä. Eikä vielä tämäkään ole paaston ytimessä. Paaston sisältö kun ei ole minussa, vaan Jumalassa ja uskossa, ja siinä, miten minä paremmin pystyn kohtaamaan Jumalan taas kaikessa arkeen kuuluvassa. Siinä mitä syön, mitä teen, miten puhun, miten kohtelen toista. Siinä miten hil...
Kommentit